Kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani tänne kerroin, tuli vietettyä edellistä viikonloppua pienessä savolaisessa kunnassa. Viikonlopun aikana tuli hiukan tutustuttua lähemmin (olen ollut ja tulen olemaan kyseisessä kunnassa useamminkin) paikallisten "alkuasukkaiden" elämään.
Vaikka siis kyseessä on pieni kunta, niin sielläpä kuitenkin vielä näytetään elokuvia omasta takaa. Tällainen toiminta lienee jo kovin katoavaista, elokuvien keskittyessä kasvukeskusten multiplex-teattereihin, mutta tässä kunnassa siis toimintaa vielä ainakin toistaiseksi on. Toimintaa näytettiin pyörittävän hiukan harrastelijapohjalta ja "henkilökunta" muodostui paikallisista lukiolaisista.
Elokuvien esityspaikkana toimi paikallinen vanha työväentalo. Siis sellainen kovin idyllinen pieni hirsirakennus varmaan jostain vuodelta "miekka ja kypärä". Salissa oli jostain hankitut vanhat teatteripenkit ja valkokangas oli hyvin korkealla toisessa päätyseinässä. Eli hyvin mielenkiintoinen esitysympäristö Jyväskylän superteatteriin ja omaan kotiteatteriin tottuneelle. Mutta ei pidä antaa ympäristön hämätä.
Täytyypä sanoa, että olipa positiivinen yllätys katsoa elokuvaa tuolla. Vaikka alussa olikin pientä sähläystä trailereiden kanssa (kaikin mahdollisin tavoin väärinpäin olevia filmejä), niin itse illan elokuvan (Mr & Mrs Smith) esitys oli erittäin miellyttävä kokemus. Elokuvaa itsessään en tässä ala enempää kommentoimaan, mutta kyllähän sen mieluummin katsoi kuin turpaansa ottaisi. Vaikka tuolit olivatkin vanhahkot, niin ne olivat oikein mukavat ja kivasti nojallaan, joten korkealla ollut valkokangas osui täydellisesti näkökenttään. Ei siis puutunut takapuoli ja niskat tulleet kipeäksi, toisin kuin esim. koti-kotiseutuni paikallisessa, yleisiltä puitteiltaan paljon hienommassa teatterissa.
Mutta todellinen yllättäjä oli tämän "maalaiskinon" äänentoisto. Jollain ihmeen kaupalla paikkaan oli onnistuttu hankkimaan Dolby Digital äänentoisto ja vieläpä esim. täsmälleen samanlaiset takakanavien kaiuttimet kuin täällä Jyväskylässäkin on käytössä. Kun tätä äänentoistojärjestelmää käytettiin erittäin maltillisella (mutta täysin riittävällä) voimakkuudella ja vanha hirsirakennus loi ympärille loistavan akustiikan, niin ei siinä voinut tällainen jonkinasteisena hifiharrastajanakin itseään pitävä muuta kuin nauttia ja hymyillä leveästi. Elokuvan puhe toistui hienosti ja selvästi, dynamiikkaa löytyi hiljaisiin ja voimakkaimpiinkin ääniin ja kokonaisuutena ääni oli erittäin siisti. Eikä pää tuntunut kertaakaan räjähtävän ja ilma puristuvan ulos keuhkoista matalimpien taajuuksien takia, eikä korkeammat äänet aiheuttaneet ikävää korvan sisäistä "säröääntä", kuten niin monesti käy näissä uusissa superteattereissa.
Aina ei siis suurin, kaunein ja kallein takaa parasta lopputulosta. Laatua voi saada vaatimattomamminkin. Ei voi muuta kuin toivoa, että tällaisella hienolle toiminnalle löytyy tuossa kunnassa tulevaisuutta. Tosin DVD ja kotiteatterit luovat kovaa painetta, sillä monesti tuollainen pikkuteatteri saa elokuvakopionsa vasta suurten jälkeen ja kenties jopa DVD julkaisunkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti