Onpa hiukan aikaa siitä, kun tänne on jaksanut kirjoitella. Edellisellä viikolla vaan tuli joka ilta oltua niin väsynyt, että ei kirjoittaminen napannut. Mutta eipä tilitetä.
Perjantaina 7.10 tuli käytyä katsastamassa Sakari Kuosmasen ja Timo Rautiaisen lähes akustinen keikka. "Apumiehinä" mukana olivat myös Jari Huttunen (tuttu mies jo Trio Niskalaukauksesta) ja Peter Engberg. Lavalla ei ollut muuta kuin neljä miestä ja sekalainen setti kielisoittimia (mm. mandoliini ja dobro, eli "bensakanisteri, johon on liitetty kitaran kaula", kuten Timo asian ilmaisi), mutta eipä hyvään settiin välttämättä muuta tarvitakaan.
Ohjelmisto koostui lähinnä Kuosmasen ja Trio Niskalaukauksen materiaalista, jälkimmäisen ollessa ehkä pienenä enemmistönä. Eipä voi muuta kuin todeta, että hienosti materiaali taipui tällaiselle kokoonpanolle. Sovitukset olivat ainakin minun korvaani onnistuneita ja pienen tilan suhteellisen pieni vahvistuksentarve takasi, että kokonaisuus kuulosti melkoisen miellyttävältä. Tietenkin tällainen baariympäristö ei mitään täydellistä nautintoa tarjoa, kiitos tupakansavun ja känniääliöiden, jotka keskittyvät vain huutamaan ja juomaan kaljaa esiintyjistä piittaamatta.
Esitetyn materiaalin "spektri" oli suhteellisen laaja Kuosmasen kevyehköstä (säveleltään, ei välttämättä sanomaltaan) "Pieni sydän"-kappaleesta mm. Marja Mattlarin synkän kauniiseen ja pysäyttävään "Lintu"-kappaleeseen. Kokonaisuus oli kuitenkin hiukan tummaan päin kallellaan ja tämän kaltainen musiikki tuntui tällaiselle kielisoitinkokoonpanolle taipuvan hienosti. Tällainen sitä vaan aina saa ajattelemaan, kuin monipuolista raskaampi musiikki voikaan olla. Monikaan tusinapoppisbiisi ei kovin helposti mukaudu erilaisiin sovituksiin ja esim. tällaiselle soittimistolle. Lähinnä niistä tulee auttamatta huumoripläjäyksiä, kuten esim. sinänsä hieno Children of Bodomin versio Britney Spearsin "Oops I did it again"-biisistä.
Keikan kohokohdat olivat minulle kappaleet "Lintu", "Tulkaa kotiin" ja "Suojelusenkeli". Kaikki melkoisen synkemmän puoleisia, mutta kuitenkaan mikään näistä ei ole herrojen omaa tuotantoa.
"Lintu" on siis alunperin laulaja-lauluntekijä Marja Mattlarin teos, jonka Niskalaukaus nosti laajempaan tietoisuuteen levyttämällä sen "Itku pitkästä ilosta"-levylleen päätösraidaksi. Tämä kappale kuuluu ehdottomasti suomalaisen musiikin helmien joukkoon. Täydellisyyttä hipova teos, jota kauniimmin ei kuolemasta voisi enää kirjoittaa. Tämä kappale vain "kolahti" minuun syvästi heti ensi kuulemalla. Toiveeni olisi, että tämä kappale soitettaisiin hautajaisissani, kun minun on joskus aika tämä maailma jättää taakseni. Tällä kyseisellä keikalla kuulin kolmannen version tästä kappaleesta, aikaisempien ollessa Niskalaukauksen levyversio ja Heinola Sinfonietan kanssa esitetty (täälläkin oltiin paikanpäällä). Kaikki ovat toimineet ja en voi kieltää että silmäkulma ei hiukan olisi kostunut joka kerralla.
"Tulkaa kotiin" on Eino Leinon tekstiä ja Niskalaukaus on sen levyttänyt "Surupuku"-singlen b-puolelle. Tästä vain lyhyesti, että kyllä toimi ja osaavat sitä muutkin kuin Vesa-Matti Loiri Eino Leinoa tulkita.
"Suojelusenkeli" on lähes kaikkien tuntema P.J. Hannikaisen säveltämä virsi. Siis se, joka alkaa "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Tästähän on Sakari Kuosmanen jo aikoja sitten tehnyt oman raskaamman versionsa. Tälläkin kokoonpanolla kyseinen teos oli varsin vaikuttava. Samainen kokoonpano esitti tämän kappaleen myös alkuvuodesta aasian tsunamin tukikonsertissa ja siihen tilanteeseen tämä oli loistavasti sopiva valinta. Esitys sai silloin koko Hartwall-areenan hiljaiseksi ja sama tapahtui myös nyt ravintolaympäristössä. Hieno tulkinta, joka kolahtaa jopa tällaiseen uskonnollisuutta vierastavaan. Tästä kappaleesta löytyy muuten mielenkiintoinen tulkinta myös Viikatteen "Vuoden synkin juhla"-levyltä, joka on yksi parhaista koskaan tehdyistä joululevyistä. Siinä äänessä on Kotiteollisuuden Jouni Hynynen.
Tällaiset siis olivat tunnelmat tuosta keikasta. Rahoille tuli hyvin vastinetta. Tulevana perjantaina onkin sitten edessä Nightwishin keikka Hartwall-areenalla. Siitä lienee pienimuotoisuus kaukana, mutta odotan silti ihan miellyttävää kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti