No eipä tullut minään yllätyksenä, että eduskunta hyväksyi uuden tekijänoikeuslain. Mediayhtiöt saivat mitä halusivat, mutta onneksi eivät ihan niin helposti kuin ehkä aluksi odottivat. Luulen että tätä lakia yritettiin saada läpi ilman suurempaa huomiota, mutta nytpä se sitten nousikin yllättävän aktivismin tai masinoinnin, riippuen näkökannasta, ansiosta. Henkilökohtainen mielipiteeni yhäkin on, että metsään mentiin ja pahasti.
Vaikka nyt sanottiinkin, että hallituksen pitää seurata lain vaikutuksia kuluttajan oikeuksiin, niin luulenpa että aika hiljaista on. Muutamaa suurpiraattia kun saadaan syytettyä, niin Teosto rummuttaa lain onnistumista (vaikka vanhakin laki olisi tähän jo riittänyt) ja sitten todetaan kaiken olevan hyvin. Kulttuuriministerille luvataan mukava suojatyöpaikka Teostossa sitten kun ei enää edustajanpaikkaa irtoa ja pitää pienellä kansanedustajan eläkkeellä ruveta elämään. Osa rivikansanedustajista saadaan unohtamaan asia lähettämällä aina kutsu vip-tilaisuuksiin (rajattomasti ruokaa ja varsinkin juomaa) esim. Emma-gaalan tapaisten tapahtumien yhteydessä. Ja Jyrki Kasvi leimataan viherpiipertäjä-nörtti-hörhöksi, jonka tuomiopäivän maalailuja ei tarvitse noteerata.
Mielenkiintoista on ollut seurata artistien kommentteja asian suhteen. Useimmat ovat tuntuneet puoltavan lakia täydestä sydämestään tutustumatta edes lakiin kunnolla. Lähes aina on sanottu, että hyvä että vihdoin saadaan nettilataus kitkettyä. Mutta nythän tilanne on nimenomaan niin, että nettilataus ei tule jatkossakaan olemaan rikos (tosin korvauksiin voi joutua), toisin kuin laillisesti hankitusta äänitteestä kopion tekeminen omaan käyttöön, josta voinee tulla jopa linnaa.
Itseäni on ihmetyttänyt myös lain puolustajien yritys leimata kaikki vastustajat pelkästään pahoiksi piraateiksi, jotka vain haluavat hyötyä toisten työstä ilmaiseksi. Tästähän ei todellakaan ole ollut kyse. Toki mielenosoittajien joukkoon mahtui myös Ville Warettajia, jotka eivät lyhyen elämänsä aikana ole tottuneet musiikistaan ja elokuvistaan maksamaan, kun kerran "kaiken saa netistä". Mutta enimmäkseen vastustajat ovat kyllä olleet asiallisia ja tuoneet esiin oikeita ongelmia uudessa lainsäädännössä.
Mielenkiintoista on seurata miten lakia aletaan valvomaan. Mitä tehdään esim. tälle blogille, jossa on jo kerrottu yhden kopiosuojauksen kiertämisestä? Pitääkö kaikki lehdet (esim. Mikrobitit ja Pelit) poistaa kirjastoista, sillä niissä on kerrottu kopiosuojausten kiertämisestä?
Aionpa tässä taas lisätä tulevaisuudessa mahdollisesti laitonta sisältöä ja kertoa mitä aion tehdä oman DVD-kokoelmani muutamille levyille. Jos siis luet tätä tekstiä vuoden 2005 jälkeen, niin seuraava tieto on silloin laitonta ja sinun pitää lainkuuliaisena kansalaisena tehdä minusta rikosilmoitus.
Olipa kerran aika, jolloin DVD-järjestelmä otti ensimmäisiä askeliaan. Suuressa, Mahtavassa, Kaiken Hyvän ja Demokratian Tuojassa, Amerikan Yhdysvalloissa tämä järjestelmä lähti leviämään ennätyksellisesti. Samaan aikaan täällä syrjäisessä, kylmässä ja köyhässä kotimaassamme vasta heräiltiin tämän uuden tekniikan aamunkoittoon. Laitteita oli toki saatavilla kovaan hintaan kaupasta, mutta sisältöä näihin ihmekoneisiin ei juuri kauppojen hyllyiltä löytynyt.
Kova oli hinku elokuvaharrastajilla saada käsiinsä tätä uutta tekniikkaa, mutta mediayhtiötpä suuressa viisaudessaan jakoivat maailman aluekoodeihin, jotta paremmin voisivat kontrolloida milloin missäkin heidän sisällöstänsä päästäisiin nauttimaan. Sinänsä kyseessä oli tyhmä veto, joka hidasti hiukan DVD-tekniikan läpimurtoa ja siten pienensi mediayhtiöiden tuloja. Nykyisin tämä virhe enimmäkseen myönnetään ja elokuvat julkaistaan kaikilla alueilla yhdenaikaisesti tehden aluekoodeista täysin turhia. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
Jotta uusille laitteille olisi saanut sisältöä, oli harrastajien keksittävä keinoja aluekoodien kiertämiseksi. Tähän auttoi DVD-soittimien modifiointi siten, että ne lakkasivat välittämästä aluekoodeista. Tämäpä avasi elokuvaharrastajille mahdollisuuden hyödyntää oman maan ulkopuolista tarjontaa. Luottokortin omaavat tilasivat itse levynsä maailmalta ja loput ostivat niitä paikallisista pienistä elokuvakaupoista, jotka monet itse toivat myymänsä levyt maahan. Kaikki tämä tapahtui täysin laillisesti ja yhteiskuntaa ja tuottajia tulojen ja verojen muodossa hyödyttäen. Olihan kyseessä kuitenkin täysin alkuperäiset tuotteet, eikä mitkään Tallinnan piraattituotteet. No, kohta ovat nämä ajat ohi ja modattujen laitteiden ja import-elokuvien kauppa siirtyy huumekaupan kaltaiseksi maan alle.
Sittenpä päästäänkin siihen hetkeen, kun minusta oli tuleva, vastoin silloista tietämystäni, rikollinen. Meninpä nimittäin hankkimaan rehellisellä työllä tienaamillani rahoilla modifioidun DVD-soittimen. Kun kotimaasta en sisältöä laitteelleni vielä tuolloin saanut, tilasin itse elokuvia kotimaan rajojen ulkopuolelta. Hyllyyn kerkisikin kertyä joitain kymmeniä import-tuotteita, ennen kuin kotimaan tarjonta alkoi päästä vauhtiin.
Noista ajoista on hyllyyn ehtinyt kertyä jo sadoissa laskettava määrä elokuvia, joista siis enemmistö ihan kotimaisia tai eurooppalaisia julkaisuja. Mutta alkuaikojen import-levyjä kuitenkin joukossa on, jopa sellaisia mitä ei täällä ole vieläkään julkaistu. Mutta nytpä ensimmäinen DVD-soittimeni, joka siis on modifioitu, on alkanut näyttämään ikääntymisen merkkejä. Vaikka omistankin yhteensä viisi DVD-toistoon kykenevää laitetta, on tuo ainoa joka pystyy näitä muutamia levyjä näyttämään. Jotain pitäisi siis asian korjaamiseksi keksiä.
Törmäsinpä sattumalta näppärään pikku sovellukseen nimeltään DVDShrink, jolla saa näppärästi otettua levyistä kopiot ja samalla poistettua aluekoodirajoitukset. Vielä kun Saksasta sai halvalla tyhjiä DVD+R-levyjä, niin päätinpä sitten aloittaa projektin levyjeni kopioimiseksi sellaiseen muotoon, että voisin niiden katselemista jatkossakin harrastaa omistamillani laitteilla.
Tämän kirjoitushetkellä toimintani on täysin laillista. Ainoa rike tuossa on noiden tyhjien levyjen hankkiminen Saksasta (yksi DVD-laitteistani on tallentava, joten levyt on hankittu lähinnä tv-ohjelmien tallentamista varten) eikä niistä siten ole mennyt kasettimaksua hyvityksenä kopiontikäytöstä. Tulevaisuudessa olen kuitenkin paha rikollinen ja kuulun kaltereiden taakse. Annanhan tässä vinkkejä miten muutkin voivat rikkoa lakia. Melkein siis sama asia kuin huumeiden jakamien koulun nurkalla lapsille. Jos imuroisin nuo samat elokuvat verkosta ja polttaisin ne vielä kotimaasta hankitulle kasettimaksulliselle DVD-levylle, niin sittenpä en olisikaan enää viisaiden lainsäätäjiemme mielestä tehnyt juuri mitään pahaa.
Näinkös sitä tekijöiden oikeutta korvauksiin tehdystä työstä puolustetaan, suosimalla lataamista verkosta? Ei tätä kyllä pienillä insinöörinaivoilla pysty ymmärtämään. Välillä vain ajattelee, että ehkä muutamat äärijärjestöt ovat oikeassa sanoessaan länsimaisen yhteiskunnan olevan niin mätä, että se ei ansaitse elää. En ehkä ole samaa mieltä siitä mitä heillä on tarjota tilalle, mutta ehkä boottaus (esim. globaalin ydinsodan muodossa) tekisi tälle pallolle ainoastaan hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti