Hetken on taas tämä blogi saanut olla rauhassa. Päivät kun jo muutenkin istuu koneen ääressä ja illat sitten lueskelee läpi kaikkia mahdollisia tietolähteitä tähän uuteen tekijänoikeusasiaan liittyen, niin eipä ole jaksanut enää tänne kirjoitella.
Viikonloppuna tuli taas harrastettua ihan elävää kulttuuria. Kävin teatterissa katsomassa Mobile horror näytelmän. Sinänsä kyseessä oli vielä erikoinen tapahtuma, että näin tämän näytelmän jo toistamiseen. Ensimmäinen kerta oli työpaikan tarjoamana ja tämä toinen ihan itsekseen (tosin lähdin mukaan lähinnä seuraksi).
Eipä ollut ollenkaan hullumpaa, sillä kyseessä on todella katsomisen arvoinen näytelmä ja se kesti hyvin toisenkin katsomiskerran. Aivan kuten elokuvissakin, mahdollistaa toinen katselukerta aivan erilaisen syventymisen sisältöön. Sitä vain huomaa paljon sellaista, mikä ensimmäisellä kerralla menee ohi.
Mikäli et ole missään törmännyt, niin Mobile horror on pieneen it-yritykseen sijoittuva tarina. En ala tässä sisältöä enemmin kertoilemaan (kannattaa käydä itse katsomassa), mutta täytyypä sanoa, että jos on yhtään kokemusta it-alasta, niin tarina sisältää pelottavankin tuttuja asioita ja henkilöhahmoja. Mutta tämä katselukerta todisti senkin (lähinnä niiden ihmisten toimesta, joiden kanssa siellä olin), että myös alan ulkopuoliset ihmiset voivat tarinasta nauttia. Vaikka tarina onkin hyvin humoristinen, niin se pitää kuitenkin sisällään monia mietityttämään pistäviä ajatuksia. Suosittelen.
Kulttuuriviikonloput vain jatkuvat, sillä huomenna pitäisi mennä katsastamaan Sakari Kuosmanen ja Timo Rautiainen akustispainotteisella pienellä keikalla. Varmaan tästäkin on ihan asiallinen setti tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti