Minä vihaan ihmisiä, jotka ovat pelkästään negatiivisia ja löytävät kaikesta aina vain valitettavaa. Pahimpia ovat ne, joiden vakioelämänasenne on kaikkeen, että "ennen oli kaikki aina paremmin".
Eipäs nyt kuitenkaan mennä liikaa taaksepäin, sillä kun ihminen laskeutui puusta ja muutti luoliin asumaan ja metsästi mammutteja elääkseen, oli elämä varmaan niin mukavaa ja helppoa, että eihän sitä nykyihminen voi oikein ymmärtääkään kaiken nykyisen kurjuuden ja kärsimyksen keskellä. Itse asiassa ihmetyttää mikä mielenhäiriö sai ihmisen tekemään tuon virheen puusta laskeutumiseen, sillä varmasti siellä puussa elämä vasta helppoa olikin.
Jos nyt vaikka aluksi tutkaillaan ihan näitä oman maamme oloja vaikkapa 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta alkaen. Tämä siitä syystä, että olen parhaillaan kahlaamassa läpi Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla"-eeposta ja se osittain sai minut miettimään tätä suomalaista "valituskulttuuria". Silloin Venäjän valta alkoi täällä olla loppumaisillaan ja erinäisten vaiheiden kautta nuoren isänmaan aurinko alkoi kohota. Suurten talojen isännät käytännössä riistivät torppareitaan maaorjina, halla vei sadot ja nähtiin nälkää ja paleltiin sekä kuoltiin nuorena nykyään helposti parannettaviin tauteihin. Mutta olivathan ihmiset kuitenkin varmaan superonnellisia, sillä ennenhän kaikki oli paremmin, eikö totta?
Sitten tuli hiukan sotia, ensin jakauduttiin kahtia punaisiin ja valkoisiin ja selviteltiin hiukan välejä ja vanhoja riitoja naapureiden kanssa välillä aatteen puolesta ja välillä ihan muuten vaan. Näistä kun oli selvitty, niin sitten heittäydyttiin samaan leiriin Aatu-sedän kanssa ja päätettiin voiman tunnossa ottaa matsia veli venäläisen kanssa. Olihan kaikki niin järjettömän hyvin, että mitäpä siitä, että monista kylistä kaatui suuri osa tietyistä ikäryhmistä ja kaupunkeja pommitettiin. Olihan elämä kuitenkin niin paljon paremmin, eikö totta?
Suomea ei liitetty osaksi Neuvostoliittoa, mutta ei siitä kyllä kaukana oltu. Maastamme tuli Kekkosslovakia ja kaikilla oli pelkästään hauskaa. Ei toki niin hauskaa kuin ennen, sillä silloinhan oli asiat vain paremmin, mutta kuitenkin asiat olivat paremmin kuin nykyään. Mentiin läpi nouskaudet ja lamat ja onnellisuus laski laskemistaan, mutta pitää kuitenkin muistaa, että aina oli kaikki paremmin kuin nyt.
Mitä siis elämämme on nyt? Kyllä meillä tosiaan on elämä kauheaa. Ei ole kuin kaikki mahdolliset maailman tuotteet sadoissa erilaisissa kaupoissa ostettavissa. Enemmistö asuu alle 20 vuotta vanhoissa taloissa, sähkö ja lämmin vesi ovat itsestäänselvyyksiä. Nälkää kyllä tietyt kansanosat näkevät ajoittain, mutta tuskin siihen on suuria joukkoja kuollut miesmuistiin. Koulutustaso ja palkat ovat suhteellisen korkeita ja maailmaa matkustellaan ympäriinsä. On taulu-tv:t, kotiteatterit ja intternetit. Voi tätä tuskan ja kärsimyksen määrää!
Kyllä ennen vain kaikki oli niin paljon paremmin. Kylläpä tosiaan.
PS. Yleinen valituksen aihehan on, että "ennen oli kesät niin paljon aurinkoisempia". No nythän tämä on ihan tilastollisesti osoitettu noin sanovat turhiksi valittajiksi, sillä tämän kesän väitetään olevan lämpimin sataan vuoteen. Kovinpa ovat harvassa sellaiset ihmiset, jotka voivat todistettavasti muistaa tuon sata vuotta sitten olelleen lämpimämmän kesän omakohtaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti