En nyt suoranaisesti viittaa tuolla otsikolla viime viikolla tulleeseen kasarikauhuleffaan, vaikka siitäkin varmaan pitää pari sanaa sanoa, vaan tänään näkemäni digitv-uutisen otsikkoon. Tuli vain sellainen tunne, että jotkut asiat joiden pitäisi kuolla, eivät vain suostu millään kuolemaan.
Kysehän on tietenkin siitä, että Finnet-ketju uutisoi aloittavansa laajakaistaa paluukanavana käyttävien MHP-digiboksien markkinoille puskemisen ja palveluiden kehittämisen. Ongelmalliseksi asian tekee se, että oikein kukaan ei enää usko MHP hommaan ollenkaan. Paljon on saatu rahaa haaskattua erilaisten projektien kautta, jotta tuolle olisi saatu jotain käyttöä. Mutta tulokset ovat olleet kovin vaisuja ja internetin jatkuva kehitys saa kaiken kehitellyn näyttämään aina vain kökömmältä. Jos laajakaista olisikin ollut alusta asti mukana, niin tuosta olisi saattanut (erittäin pienellä todennäköisyydellä tosin) jotain tullakin. Mutta todella huonoilla perinteistä puhelinta paluukanavana käyttävillä MHP-digibokseilla ja olemattomilla tai vain muuten alkeellisilla palveluilla onnistuttiin kyllä tekemään MHP:lle sama kuin WAP:lle aikanaan.
Tokihan Finnet nyt mainostaa kovasti, että vanhojen MHP-laitteiden ongelmat eivät heidän laitteitaan vaivaisi. Mutta tuon suostun uskomaan vasta kun omin silmin näen. Yhteistyökumppaniksi boksien toimittajan muodossa on valittu niinkin luotettava merkki kuin Medion. Voivathan nuo toki tällä kertaa asioita toisinkin tehdä, mutta yleensä kyseisellä merkillä (entinen Schneider muuten) on ollut tapana hankkia jostain joku rauta "Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan"-asenteella ja sitten kaivaa Koreasta halvin mahdollinen kooderi (todennäköisesti joku ensimmäisen vuosikurssin opiskelija) vääntämään jonkinlainen ohjelmistontapainen siihen.
Huolestuttavinta asiassa on tietenkin se, että kyseiset ihmelaitteet toimivat tietenkin vain Finnet-liittymän kaapeliverkoissa. Sitähän tämä nykyiselläänkin huonosti toimiva digitv-järjestelmä vielä kaipaakin, että tulee vielä lisää yhteensopimattomia laitteita kuluttajia sotkemaan.
Mutta tekniikasta huolehtiminen sikseen ja vaihteeksi keskittyminen sisältöön, jota tuolla tekniikalla meille yritetään tarjoilla.
Viime viikolla siis tuli kasarikauhuleffa "The Return of the Living Dead". Aikanaan olin tuon joltain kuluneelta viidennen polven piraatti-VHS:ltä nähnyt ja olipa mukava saada se nyt talteen huomattavasti paremmalla kuvanlaadulla. Eihän tuo mikään elokuvan merkkiteos ole. Omassa zombie-genressäänkin se on sieltä heikoimmasta päästä, kaukana genren luojan George A. Romeron teoksista.
Lähinnä nämä vanhemmat kauhuelokuvat saavat aina vain ihmettelemään meidän vanhaa videolakiamme. Siis sitä, joka kielsi kokonaan kaikki K-18 leiman saaneet elokuvat. Väitetäänpä tuon olleen länsimaisen maailman tiukin videolaki ja se on kyllä melko helppo uskoakin. Eivät nimittäin nämä silloin täydelliseen kieltoon joutuneet elokuvat mitään kovin rajuja ole nykyisen mittapuun mukaan. Monethan näistä ovat saanet nykyisissä uudelleenarvioinneissa jopa alle tuon maagisen K-18 leiman. Joitain tunnutaan aikanaan kielletyn ihan puhtaasti niiden maineen, eikä suinkaan sisällön takia. Ja tietenkin tällainen täyskielto vain nosti elokuvien mainetta ja piraattikopiot vaihtoivat ahkerasti omistajaa. Ja tottakai eduskunnassa piti kristillisten yhäkin vastustaa lain muuttamista, kun järki vihdoin voitti ja laki muutettiin nykyiselleen.
Olihan tuo tilanne varsin hassu, että meillä valikoitu joukko aikuisia ihmisiä päätti mikä ei ole toisille aikuisille soveltuvaa katsottavaa. Selkeästi rikollinen materiaalihan ei tähän kuulu mitenkään ja tuskinpa sellaista kovin usein esim. elokuvatarkastamolle tuolloin edes tarjottiin katseltavaksi, tai tuskinpa sellaisen määräkään kotimaan levityksessä mitenkään tuon lain aikana muuttui. Ikärajat ovat suojelemassa lapsia mahdollisesti haitalliselta materiaalilta ja olen ikärajojen asettamisen kannalla täysin. Mielestäni ikärajoja voitaisiin lasten ja nuorten osalta jopa kiristään nykyisestä. Tuntuu monesti, että liian helpolla ikärajat laskevat, kun tuotantoyhtiöt valittavat päätöksistä laajemman yleisömäärän toivossa.
Ja kuinka ollakaan tässäkin asiassa on taas yksi elävä kuollut ainakin yrittänyt nousta haudastaan, nyt tietokonepelien muodossa. Onneksi tietokonepelien kohdalla niitä kohdellaan kuitenkin (ainakin toistaiseksi) samoin kuin elokuvia ja täydelliseen kieltoon ei ilmeisesti täällä peliä voi saada. Mutta ajat voivat nopeasti muuttua ja ihmiskunta on osoittanut useaan kertaan sen, että menneistä me emme osaa enimmäkseen mitään oppia.
Miksei urheilulajeille laitetta ikärajoja? Eri urheilulajien väkivaltaisuutta on tullut pohdittua kaveripiirissä useinkin ja pelien ja urheilun suhdetta äskettäin pohti myös myös Jyrki Kasvi blogissaan. Hyvin voitaisiin perustaa "Valtion harrastustarkastamo", joka määrittelisi erilaisille harrastuksille ikärajat, mahdollisesti erikseen itse osallistumiseen ja televisioesitykseen. Omat kokemukset esim. yläasteajoilta puoltavat sitä käsitystä, että jääkiekkoilijat ovat vaikkapa suunnistajiin (kumpiakin tunnen) verrattuna paljon taipuvaisempia väkivaltaiseen käytökseen. Ja sen lisäksi, että jääkiekon pariin päätyy jo alkujaan mahdollisesti väkivaltaisempia harrastajia kuin suunnistukseen, on laji itsessään vielä väkivaltaiseen käytökseen kannustavaa. Jos minä saisin päättää, niin jääkiekko olisi selkeästi K-18 laji.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti