Konferenssielämää

No nyt vihdoinkin pääsin kirjoittamaan viime viikkoisesta ITK-konferenssista. Tämä on kyllä vastustanut oikein urakalla, ensin sairastuin ja eilen tämä Blogger ei suostunut yhteistyöhön. Mutta nyt tätä vihdoin kirjoitetaan.

Eli kyseessä siis oli Hämeenlinnan Aulangolla vuosittain järjestettävä Suomen suurin opetusteknologia-alan konferenssi. Tuolla on tullut oltua jo ainakin seitsemänä vuotena peräkkäin, aluksi pelkkänä vierailijana, mutta jo useita vuosia näytteilleasettajana ja esitelmöitsijänä hyvin monenlaisista verkkotyövälineisiin liittyvistä aiheista. Hiukan tuo jo alkaa maistua puulta, mutta periaatteesta paikalla on kuitenkin hyvä käydä aina näkymässä.

Viime keskiviikkona siis pakkasimme messuosaston varusteet autooni ja lähdimme työkaverin kanssa kohti kisapaikkaa. Näyttelyosastomme kanssa oli ollut pientä säätöä ennakkoon ja olin hiukan varautunut siihen, että kaikki ei ehkä sujuisi aivan jouhevasti. Jo edellisenä vuonna ei tilaisuuden nettiyhteyksistä vastanneelta yritykseltä ollut tullut minkäänlaista tilausvahvistusta ennen kuin sitä erikseen tajusin kysyä ja vastaus oli vain lyhyt sähköposti "Juu, kunnossa on". Tosi ammattimaista toimintaa asiakaspalvelussa. No tänä vuonna tein nettiyhteyden tilauksen taas jo hyvissä ajoin, eikä tälläkään kertaa minkäänlaista tilausvahvistusta koskaan kuulunut. Asia pääsi sitten kuitenkin unohtumaan, kunnes palasi mieleen vain päivää ennen tapahtumaan. Koska asia olisi edellisenä vuonnakin ollut muka kunnossa ilman vahvistustakin, niin ajattelin että ovat kuitenkin jo noita yhteyksiä rakentamassa, eikä kukaan ehkä enään osaisi/ehtisi asiaan vastata. Niinpä siis otin tietoisen riskin.

Olisi tietenkin pitänyt arvata, että tuloksena olisi "Ei voittoa"-arpa tällä kertaa. Kun pääsimme paikalle, niin ensimmäinen yllätys meille varatussa tilassa oli se, että lattialla oli särkynyt olutpullo ja mukava olutlammikko. Tilaa ennen meitä käyttäneillä olikin ollut ilmeisesti hiukan kosteampi ja vauhdikkaampi videokonferenssi. Ja tietenkään kenellekään ei ollut tullut mieleen tilata hotellin siivoojaa sotkua korjaamaan. Ja kuinka ollakaan, ei huoneessa ollut jälkeäkään minkäänlaisesta nettiyhteydestä. Saman tien puhelin käteen, puhelu osastoasiaa järjestelleelle työkaverilleni, joka itse tulisi paikalle vasta seuraavana päivänä, mutta on paljon parempi esittämään "vihaista asiakasta". Hetken kuluttua järjestävän tahon näyttelyosastovastaava saapuikin paikalle ja hommasi heti siivoojankin hoitamaan olutpullon. Onneksi viereisessä esitystilassa sattui myös olemaan tapahtuman atk-tuesta vastaava henkilö, tuttu jo edellisiltä vuosilta ja täysin nettiyhteyden toimittajafirman ulkopuolinen henkilö. Hänellä kun sattui sopivasti olemaan yksi ylimääräinen kytkin ja kaapeleita mukanaan, niin saimme siten rakenneltua tilaamme nettiyhteyden tuon toisen tilan kautta. Tässä vaiheessa homma alkoi sittenkin tuntua kääntyvän voitoksi ja saimme osaston rakenneltua. Tämän jälkeen omat tavarat hotellihuoneeseen ja kaupungille syömäään.

Muuten ilta menikin sitten hotellihuoneessa tv:tä tuijottaen. Syömästä tultuamme emme enää ehtineet Aulangon äskettäin avattuun kylpylään. Toki kävimme paikkaa katsastamassa päällisin puolin ja totesimme sen hyvin samankaltaiseksi kuin muutkin vastaavat, tosin melko pieneksi. Neliratainen keilahalli oli erittäin tyylikäs, mutta valitettavasti ei ollut aikaa sitä käyttää. Jostain syystä baariin lähteminen ei edes käynyt mielessä.

Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla hotellin tukevalle aamupalalle ja sitten osastolle esittelemään. Normaalia konferenssitouhua siis. Tosin verkkoyhteys pätki aivan totaalisesti, eikä siinä oikein verkkotyövälineiden esittelystä tullut mitään. Onneksi vika oli yhteinen kaikille verkon käyttäjille ja ei siten heijastunut negatiivisesti vain meihin. Lopulta homma ratkesi lähellä puolta päivää, kun vaihtoivat verkkoon jonkun laitteen. Emmepä tosiaan olleet ainoat jotka ihmettelivät suureen ääneen, että tällaisesta palvelustako pitäisi pulittaa melkein 100€ päivältä.

Iltapäivällä kävin pitämässä oman esitykseni blogeja koskevassa sessiossa, joka osoittautui kaikin puolin menestykseksi. Jotenkin tämä blogi-asia on nyt iskemässä isosti myös opetukseen. Oli siis osunut tämän vuotinen konferenssiesitys hyvin ajankohtaiseen aiheeseen. Itse konferenssillakin oli yhteinen koontiblogi ensimmäistä kertaa ja vaikka sinne ei aivan mahdottomasti kirjoituksia tullutkaan, niin oli silti mukava huomata sen kautta oma esityskin mainittavan oikein erikseen. Eli siis ainakin yksi niistä muutamasta sadasta katsojasta oli hoksannut jotain uutta minun esitykseni pohjalta.

Mielenkiintoinen välipala varsinaisen konferenssiohjelman lopuksi oli Star Wreck-elokuvan esitys ja tekijöiden esitelmä sen tekemisestä. Itse leffaa ei tullut tuolla katsottua (on itsellä DVD hyllyssä), mutta oli kuitenkin mukava nähdä tekijöitä ihan elävänä. Ja tulihan sitä kannatuksen vuoksi t-paitakin ostettua. Joukkion omia kokemuksia tapahtumasta voi lukea Star Wreck blogista.

Toisen illan ruokailupaikaksi etsimme Hämeenlinnan keskustasta kreikkalaisravintola Georgioksen (toivottavasti meni nimi oikein). Mielestäni erittäin hyvää ruokaa sopivaan hintaan. Kannattaa tutustua, jos sattuu nälkä yllättämään Hämeenlinnassa ollessa.

Ja sitten päästäänkin tämän konferenssin outoon osaan, eli iltaohjelmaan hotellin ravintolassa. Tästäkin aiheesta löytyy varsin osuvaa kuvausta tuolta Star Wreck blogista. Jotkut kutsuvat tätä hienosti verkostoitumiseksi, mutta tosiasiassa on kyse vain sairaan kalliin viinan (0.4 oluttuoppi 5.60€!) vetämisestä kornin ja liian kovalla soivan musiikin säestyksellä. Tämänvuotinen esiintyjä oli kyllä ehdoton helmi. Pariskunta, joka veti taustanauhan kanssa 70- ja 80-luvun kauheimpia suomipoppisbiisejä. Tilannetta onneksi hiukan pelasti Ismo Leikolan stand-up veto ennen siirtymistä yökerhon puolelle jatkamaan iltaa (tämä on tämän konferenssin tapa), jossa musiikista vastasi Miljoonasateen Heikki Salo soolona. Kävimme katsastamassa nopeasti yökerhosta tilanteen alun ja koska tänä vuonne ei paikalla ollut kauheasti hyviä tuttuja, niin lähdimmepä sitten jo puolilta öin suosiolla hotellihuoneeseen nukkumaan. Hyvä näin, sillä koko retkelle tuli juotua vain kolme olutta. Voin kertoa, että joinain aikaisempina vuosina ei ole ihan näin rauhallisesti tullut iltaa otettua.

Viimeinen päivä osastolla menikin rutiinilla ja sopivaa purkuhetkeä odotellessa. Heti kun alkoi näyttää siltä, että osaston voisi pistää pakettiin, niin aloimme tuumasta toimeen. Noin puolessa tunnissa kaikki olikin kasassa, sitten vain pikainen roudaus autoon ja nokka kohti kotia. Yksi vuosi taas takana ja todennäköisesti seuraavana tänne taas uudestaan vaelletaan.