Eipä sitten tänne tullutkaan kirjoitusta viikonloppuna ITK-konferenssista. Iski nimittäin kuumetauti päälle oikein kunnolla. Mutta aion kyllä tuosta ITK:sta vielä kirjoittaa lähipäivinä.
Voin kertoa, että yksinasuminen, koiran omistaminen ja sairaus ei ole hyvä yhtälö. Varsinkaan kun asuu täysin yksin kaupungissa jossa ei ole yhtään sukulaista tai läheistä ystävää. Tällainen tilanne pistää miettimään täällä asumisen miinuspuolia pieneen kotikaupunkiin verrattuna. On nimittäin varsin pirullista lähteä aivan horkassa 39 asteen kuumeessa viemään koiraa ulos tai hakemaan ruokaa kaupasta. Mutta minkäs teet, kun ei ole ketään, joka noissa asioissa voisi auttaa.
Huvittavaa on kyllä myös nykyaikainen suhtautuminen naapureihin. Asumme nykyään etäisyyksien puolesta paljon tiiviimmissä yhteisöissä entisaikojen kyläyhteisöihin verrattuna, mutta silti naapurustoa tunnetaan yleensä vain "huomenta ja hyvää päivää"-tasolla. Tänne voisi kyllä hyvin kuolla
ilman että kukaan huomaisi moneen viikkoon mitään. Töissä tosin saattaisivat kaipailla, mistä päästäänkin siihen, että monille varmaan työpaikka on se tärkein yhteisö. Tiedä sitten onko tuo kauhean terveellistä pidemmän päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti