Olimmepa sitten viettämässä laitoksen strategiapäiviä Keuruun korvessa sijaitsevassa kylpylähotellissa. Näistä tällaisista on alkanut tulla tapa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun lähes koko laitoksen väki on roudattu jonnekin miettimään yhdessä tulevaisuuden suuntaa.
Eipä siinä mitään, oikein mukaviksihan nämä ovat osoittautuneet. Mitään kovin pahoja traumoja ei ole kenellekään aiheutunut, vaikka näissä tapahtumissa on tapana hiukan alkoholia illalla ottaa. Lopulta näissä huomaa, että enimmäkseen laitoksellamme on töissä varsin mukavaa joukkoa. Ja kai osittain näiden tilaisuuksien tarkoituksena on myös toimia jonkinlaisina yhteishenkeä luovina tapahtumina. Me kun niin kovin harvoin olemme muuten tekemisissä toistemme kanssa työn ulkopuolella. Mutta eivät tällaiset kyllä varmasti kaikkiin työyhteisöihin sovellu. Joissain voisi tulla todella pahaakin jälkeä, kun pikkuisen päissään käytäisiin avautumaan pomolle tai sitten eksyttäisiin vääriin hotellihuoneisiin väärien ihmisten kanssa. Voisi olla seuraavina viikkoina työpaikan käytävillä vaivautunut tunnelma ja henkilöstövaihdoksiltakaan tuskin vältyttäisiin. Mutta meidän kohdallamme tällaista ei onneksi ole ilmennyt ja enimmäkseen kaikki muistelevat näitä tapahtumia mukavin mielin ja huumorilla.
Virallinen osuus muodostui isommissa ja pienemmissä ryhmissä tapahtuvasta keskustelusta ja niiden väliin sijoitetuista ruokailuista. Nimenomaan tuo ruokailu tuntuu olevan näissä kovin suuressa osassa. Tuntuu että jatkuvasti syödään tai vähintäänkin juodaan kahvia. Harvoinpa sitä tulee muuten syötyä kahta päivää näin hyvin. Toki saimme töitäkin tehtyä. Välillä oli kyllä näin insinöörinä sellainen tunne, että jutut liikkuivat jossain aivan uskomattomissa sfääreissä.
Paikkana oli siis kylpylähotelli lähes keskellä ei mitään. Tässä tapauksessa sana kylpylä oli kyllä melko luova ilmaus. Tiedän monta paikkaa jossa on paljon monipuolisemmat ja hienommat tilat, mutta katolla on silti vain kyltti "uimahalli". No, se nyt vaan taitaa olla muodikasta, että kylpylöitä pitää olla joka niemessä ja notkossa. Lähempi tutustuminen tuohon "kylpylään" tosin jäi tällä kertaa väliin ja keskityimme saunomaan majapaikkanamme toimineen mökin pienessä saunassa.
Kolmen ruokalajin maittavan illallisen jälkeen, jossa muuten tarjottiin ihan kaksi lasia viiniä laitoksen piikkiin, alkoi vapaamuotoinen illanvietto hotellin tanssiravintolassa. Onneksi ohjelmassa ei ollut karaokea. En sitten tiedä oliko parempi vaihtoehto kahden miehen, kitaran ja parin japanialaisen helvetinkoneen (joita myös band-in-a-box syntetisaattoreiksi kutsutaan) muodostama taustamelun tuotantojärjestelmä. Paikka kun on enimmäkseen ammattiliittojen tukilomalaisten ja eläkeläisten kansoittama, niin kyllähän tanssilattialla välillä ruuhkaakin oli. Tokihan siellä muutamia meidänkin väestämme näkyi välillä pyörimässä, mutta tässä kyllä näkyi selkeä jako nuoremman ja vanhemman henkilökunnan välillä. Nuorempien joukossa pohdimmekin sitä, että tämä tanssiminen muodostaa melkoisen sukupolvikuilun, jossa kumpikaan osapuoli ei voi ymmärtää toisen suhtautumista asiaan.
Iltaa kului oikein mukavasti pääasiassa mitä ihmeellisimmistä asioista keskustellessa (välillä tunsi itsensä oikein fiksuksi). Mutta puolenyön lähestyessä alkoi uni painaa ja mökin mukava sänky kutsua. Ehkä sitä vain on tullut siihen ikään, että ei vaan jaksa. Hiukan vanhempi osa joukostamme tuntui jaksavan vielä kovastikin, sillä kun minä ja kämppäkaveri päätimme suunnistaa nukkumaan, tuli tarjoilija vastaan kahden kuohuviinipullon kanssa. Meitäkin yritettiin houkutella jäämään niitä tuhoamaan, mutta olimme fiksuja ja kieltäydyimme. Juhlat olivat kuulemma jatkuneen aamu kolmeen yhdellä mökillä ja hauskaa oli epäilemättä ollut. Tuon huomioiden aamupalalla oli kyllä yllättävänkin virkeää porukkaa. Ehkä sitä itsekin muutaman vuoden kuluttua jaksaa taas tuollaista.
Mukavaa siis oli ja yleinen tuntuma oli sen suuntainen, että uusia suuntia ja strategiaa (jonka vararehtori selvitti tarkoittavan sotasuunnitelmaa) löydettiin. Itse olen ollut enemmän äänessä edellisissä tapahtumissa, mutta täällä keskityin olemaan kuuntelukannalla. Tosin puheista kyllä paistoi läpi se, että aika alkaa olla kypsä blogien ottamiselle käyttöön myös työkäytössämme. Päätin kuitenkin pitää asiasta vielä hetken suuni kiinni ja katsotaan mitä lähiaikoina tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti