Masinointia ja protestointia

On tämä tekijänoikeuslakiasia paisunut melkoisen suureksi (toisaalta
hyvä niin). Puolin ja toisin syytellään masinoinnista ja väärän
informaation jakamisesta.

Yhtä asiaa en oikein ymmärrä. Nimittäin sitä, että nyt tästä asiasta on
onnistuttu tekemään jo artistien ja kuluttajien välinenkin asia. Minä
kun luulin, että pahiksia tässä jutussa ovat mediayhtiöt. Hirveästi
uhotaan, että jos artistin nimi löytyy yhdeltäkään listalta, niin heti
menee kaikki materiaali ostoboikottiin, oli niillä sitten
kopiosuojauksia tai ei. Itse en ihan näin radikaaleihin toimiin ole valmis.

Minä en oikeastaan vastusta tässä uudessa laissa mitään muuta, kuin
kopiosuojatun materiaalin kopiointikieltoa omaan käyttöön ja
kopiontisuojausten tekniikasta keskustelun rajoitusta. Tämä kun lisää
vain mediayhtiöiden intoa näitä täysin typeriä kapistuksia
muoviläpysköihinsä laittaa. Sen verran boikotoin minäkin, että yhtään
"suojattua" levyä en tule jatkossakaan ostamaan.

Monet ovat boikotoimassa CMX yhtyettä pelkästään sen takia, että A.W
Yrjänän nimi sattui olemaan yhdessä vetoomuksessa ja ovat myös
nettisivuillaan uutta lakia puolustaneet. Kuitenkin pitäisi muistaa,
että yhdeltäkään CMX:n levyltä ei kopiosuojauksia löydy. Ja tämä on
ainoastaan bändin oman aktiivisuuden ansiota. Harva bändi pystyy (tai
edes haluaa) näihin asioihin vaikuttamaan.

Voin kyllä hyvin ymmärtää artistien halua allekirjoittaa vetoomuksia,
vaikka ihan kaikista kohdista ei laissa pitäisikään. Onhan siinä
kuitenkin heidän oikeuksistaan (ja toimeentulostakin) kyse. Tosin pitää
muistaa, että nykyiselläkin lailla voidaan laittomaan verkkojakeluun ja
teollisiin piraattilevyihin puuttua.

En siis edusta tämän lain vastustajien radikaalisiipeä ja aion
jatkossakin ostaa esim. CMX:n suojaamattomia äänitteitä ja käydä
keikoilla. Enkä kyllä sääli ollenkaan teiniwarettajia joille napsahtaa
korvausmaksuja torrent-saittien ylläpitämisestä. Saavat ihan sitä mitä
ansaitsevatkin.

Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma

Olen viime aikoina yrittänyt aktivoitua enemmän käymään kuutelemassa esiintyviä taiteilijoita livenä ja näin yrittänyt osaltani huolehtia siitä, että musiikillakin voi saada voita leivän päälle. Varsinkin kun musiikkimaailmassa enemmänkin mukana olleet työkaverini ovat yrittäneet kovasti vakuutella, että vaikka keikkapalkkiot eivät suuria olekaan, niin kuitenkin niistä jää prosentuaalisesti enemmän itse artistille kuin levyistä (ovat kyllä myös teoston jäseniä ja sieltä ihan oikeasti rahaa saaneita/saavia).

Viikonloppuna sitten sattui niin hassusti, että edellisessäkin kirjoituksessa mainitussa savolaisessa pikkukunnassa tarjoutui mahdollisuus kuulla suomipunk-legendaa nimeltä Pelle Miljoona. Ja vielä kun tilaisuus tarjosi hyvän tekosyyn mennä tutustumaan paikalliseen juottolaan, niin eihän tuollaisesta voi kieltäytyä. Kyseessähän on mitä mielenkiintoisin kulttuuriantropologinen tutkimuskohde.

Kun emme oikein tienneet mihin aikaan ilonpito on paikallisilla tapana aloittaa, niin paukahdimme paikalle hiukan kymmenen jälkeen. Tämä osoittautui hiukan liian aikaiseksi, mutta saipahan ainakin istumapaikan ja ehti rauhassa tarkkailla ympäristöä ja sen ihmisiä. Ei siis muuta kuin juomaa baaritiskiltä ja odottelemaan rauhassa illan esiintyjää.

Juottola oli sinällään ihan ok. Mitään luksusta ei tietenkään kauheasti ollut, mutta eipä toisaalta kyseessä ollut täydellinen räkäläkään. Illan pääesiintyjän odottelulle taustamusiikkia väänsi levyiltä ihan elävä DJ ja hänen levyvalintansa eivät olleet ollenkaan hassumpia. Mies sentään soitti esim. Dire Straitsin Brothers in Armsin, eikä kansa yhtään protestoinut. Näin ne murenevat stereotypiat, minä kun melkein odotin levyiltä tulevan jotain Elämän valttikortteja.

Hiljalleen paikalle lipui enemmän porukkaa ja sentään siinä joukossa jotkut ennakko-odotukseni osuivat kohdalleen. Joukosta ei toki löytynyt yhtään Hankkijan-lippistä (vain muutamia Karjala-lippiksiä), mutta muuten oli kyllä melkoisen sekalaista joukkoa. Kovin rennon tuntuista tosin, kun baariinkin lähdetään tuuli/veryttelypuvussa. Baaritiskillä täydennystä oluttuoppiini hakiessa edellinen asiakas tilasi kaksi kossukolaa ja kaksi viskipaukkua ja nimenomaan pyysi halvinta mahdollista viskiä. Tämä nosti hymyn kasvoille, sillä vasta kaksi viikkoa sitten olin kavereiden kanssa Tampereella baarissa ja yksi kavereista tilasi 20 euron hintaisen yhden viskipaukun. Tuo yksi viski siis maksoi enemmän kuin tämän toisen tilaajan neljän paukun setti. ;-)

Tarkoitus ei ole tässä mitenkään tuota paikalla ollutta ihmisjoukkoa mollata tai pitää alempiarvoisena. Sitä vain tuollaiset tilanteet ovat tällaiselle kovin keskiluokkaiselle viininlipittelijälle nykyään kovin harvinaisia. Kovinpa nuo ihmisen tuntuivat olevan iloisia, eikä esim. minkäänlaista agressiota vieraita tai muita kanssaihmisiä kohtaan ollut näkyvillä koko iltana.

Mutta aika tarkkaan puolenyön aikoihin alkoi tapahtua ja Pelle Miljoona Rockers-yhtyeensä tukemana nousi lauteille. Kova oli tykitys ja kansa tuntui tykkäävän. Setti oli vahvasti perinnearvoja noudattava (kuka tarvii enemmän kuin kolme sointua?), mutta välillä kuultiin myös hiukan reggaen ja progen suuntaistakin soitantaa. Joukossa oli tietenkin klassikkobiisejä ja kylläpä vain täytyy myöntää, vaikka en Pellen musiikin tai punkin suuri fani olekaan, että varsinkin livenä klasikkoplajäykset kuten "Väkivalta ja päihdeongelma" (se biisi jonka sanan menevät "älkää kysykö mistä johtuu väkivalta") ja tietenkin "Moottoritie on kuuma" ovat mahtavia biisejä. On se vaan hienoja sanoituksia tuo Pelle biiseihinsä saanut väännettyä. Tänä massatuotetun "Ooh Baby"-musiikin aikana tuollaisten kuuleminen on oikein virkistävää.

Esiintymisestä tunsi selkeästi, että niin Pelle kuin bändinsäkin nauttivat esiintymisestä. Mitään suuren artistin elkeitä ei ollut ja yleisön kanssa oltiin hyvin samalla aaltopituudella. Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään hirveä visuaalinen ilotulitus, niin silti tätä katseli ja kuunteli paljon mieluummin kuin jotain robotti Antti Tuiskua sekunnintarkkoine tanssiajoituksineen. Varsinkin kun bändi soitti ja lauloi oikeasti ilman mitään naurettavia taustanauhoja (kuka oikeasti luulee, että herra Tuisku esim. pystyy virheettömään lauluun niinkin monimutkaisten tanssikuvioiden kanssa ja vielä täysin hengästymättä?).

Kun ei nykyään enää tule liiemmälti harrastettua baareissa notkumista, niin sunnuntaina väsymys oli lähes musertava. Mutta täytyy sanoa että kannatti silti. Tästä on hyvä jatkaa livemusiikkia seuraavan viikon perjantaina Timo Rautiaisen ja Sakari Kuosmasen yhteiskeikalla täällä Jyväskylässä. Ja lokakuussa on sitten vuorossa todellista audiovisuaalista ilotulitusta Nightwishin maailmankiertueen päätöskeikalla Helsingin Hartwall-areenalla. Ja kun tuo Lutakon remonttikin on valmistumassa, niin talven mittaan varmaan tulee sielläkin esiintyjiä käytyä katsomassa.

Vaikka uusi tekijänoikeuslaki varmaan jotenkin tulee minunkin musiikinkulutukseeni vaikuttamaan, niin en minä silti missään nimessä halua kohdistaa vihaani esiintyviä ja musiikkia tekeviä artisteja kohtaan. Täydelliseen boikottiin (ei osteta levyjä, ei käydä keikoilla ja vanhatkin levyt konvertoidaan mp3-muotoon ja sitten myydään alkuperäiset pois) en ole ketään artistia laittamassa (kuten niin moni tuntuu parhaillaan uhoavan tekevänsa), olivat he sitten uudesta laista mitä mieltä tahansa. Lain laatijat ja levy-yhtiöt ovat sitten toinen kokonaan toinen juttu.

PS. Yritän jatkossa kirjoitella vähän lyhyempiäkin tekstejä tänne.

Suurin, kaunein ja kallein ei välttämättä ole aina paras

Kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessani tänne kerroin, tuli vietettyä edellistä viikonloppua pienessä savolaisessa kunnassa. Viikonlopun aikana tuli hiukan tutustuttua lähemmin (olen ollut ja tulen olemaan kyseisessä kunnassa useamminkin) paikallisten "alkuasukkaiden" elämään.

Vaikka siis kyseessä on pieni kunta, niin sielläpä kuitenkin vielä näytetään elokuvia omasta takaa. Tällainen toiminta lienee jo kovin katoavaista, elokuvien keskittyessä kasvukeskusten multiplex-teattereihin, mutta tässä kunnassa siis toimintaa vielä ainakin toistaiseksi on. Toimintaa näytettiin pyörittävän hiukan harrastelijapohjalta ja "henkilökunta" muodostui paikallisista lukiolaisista.

Elokuvien esityspaikkana toimi paikallinen vanha työväentalo. Siis sellainen kovin idyllinen pieni hirsirakennus varmaan jostain vuodelta "miekka ja kypärä". Salissa oli jostain hankitut vanhat teatteripenkit ja valkokangas oli hyvin korkealla toisessa päätyseinässä. Eli hyvin mielenkiintoinen esitysympäristö Jyväskylän superteatteriin ja omaan kotiteatteriin tottuneelle. Mutta ei pidä antaa ympäristön hämätä.

Täytyypä sanoa, että olipa positiivinen yllätys katsoa elokuvaa tuolla. Vaikka alussa olikin pientä sähläystä trailereiden kanssa (kaikin mahdollisin tavoin väärinpäin olevia filmejä), niin itse illan elokuvan (Mr & Mrs Smith) esitys oli erittäin miellyttävä kokemus. Elokuvaa itsessään en tässä ala enempää kommentoimaan, mutta kyllähän sen mieluummin katsoi kuin turpaansa ottaisi. Vaikka tuolit olivatkin vanhahkot, niin ne olivat oikein mukavat ja kivasti nojallaan, joten korkealla ollut valkokangas osui täydellisesti näkökenttään. Ei siis puutunut takapuoli ja niskat tulleet kipeäksi, toisin kuin esim. koti-kotiseutuni paikallisessa, yleisiltä puitteiltaan paljon hienommassa teatterissa.

Mutta todellinen yllättäjä oli tämän "maalaiskinon" äänentoisto. Jollain ihmeen kaupalla paikkaan oli onnistuttu hankkimaan Dolby Digital äänentoisto ja vieläpä esim. täsmälleen samanlaiset takakanavien kaiuttimet kuin täällä Jyväskylässäkin on käytössä. Kun tätä äänentoistojärjestelmää käytettiin erittäin maltillisella (mutta täysin riittävällä) voimakkuudella ja vanha hirsirakennus loi ympärille loistavan akustiikan, niin ei siinä voinut tällainen jonkinasteisena hifiharrastajanakin itseään pitävä muuta kuin nauttia ja hymyillä leveästi. Elokuvan puhe toistui hienosti ja selvästi, dynamiikkaa löytyi hiljaisiin ja voimakkaimpiinkin ääniin ja kokonaisuutena ääni oli erittäin siisti. Eikä pää tuntunut kertaakaan räjähtävän ja ilma puristuvan ulos keuhkoista matalimpien taajuuksien takia, eikä korkeammat äänet aiheuttaneet ikävää korvan sisäistä "säröääntä", kuten niin monesti käy näissä uusissa superteattereissa.

Aina ei siis suurin, kaunein ja kallein takaa parasta lopputulosta. Laatua voi saada vaatimattomamminkin. Ei voi muuta kuin toivoa, että tällaisella hienolle toiminnalle löytyy tuossa kunnassa tulevaisuutta. Tosin DVD ja kotiteatterit luovat kovaa painetta, sillä monesti tuollainen pikkuteatteri saa elokuvakopionsa vasta suurten jälkeen ja kenties jopa DVD julkaisunkin jälkeen.

Riittäviä teknisiä keinoja?

Keskustelua ja kommentteja uudesta tekijänoikeuslaista on viime päivinä näkynyt lähes kaikkialla, mutta lisäänpä itsekin oman osani soppaan. Tuli nimittäin viikonloppuna tutustuttua hiukan lähemmin asiaan.

Olen jo näiden ns. "kopiosuojausten" ilmestyttyä cd-levyihin (tai eihän näitä voi enää cd-levyiksi oikeastaan sanoa) noudattanut järjestelmällistä linjaa ja ollut ostamatta yhtään tällaista "rikkinäistä" tuotetta. Boikotti on toiminut hyvin, joitain kiinnostavia levyjä on tämän takia kauppan hyllyille jäänyt ja yhtään huonoista tai puuttuvista merkinnöistä johtuvaa vahinko-ostosta ei ole kohdalle sattunut. Niinpä ei ole ollut tarvetta näihin pahemmin tutustua aikaisemmin. Mutta nyt uusi tekijänoikeuslaki sai insinöörimielen kiinnostumaan ja pitihän tästä asiasta hankkia hiukan omiakin kokemuksia. Paremman puoliskon levykokoelmasta sattui löytymään useampikin kopiosuojauksen sisältävä levy, joten ei muuta kuin tutkimaan miten ne käyttäytyvät.

Ensimmäisenä käteen sattui erittäin paljon myyneen suomalaisen naisartistin levy vuodelta 2003. Tämän kun tökkäsi Windows XP kannettavaan, niin hetken näytöllä vilahti teksti "Checking system integrity" ja sitten esiin tupsahtikin aikaisemmin täysin tuntematon soitto-ohjelma ja musiikki alkoi raikaamaan. Eli tuo levy täysin lupaa kysymättä asensi järjestelmään omia osiaan!

Tällainen toimintahan on suorastaan törkeää! En todellakaan hyväksy että levyt asentelevat mitä tykkäävät käyttäjän koneelle. Varsinkin kun tuota sovellusta ei voi mitenkään järkevästi poistaa järjestelmästä (ei näy missään järjestelmän hallintatyökaluissa). Mielestäni tuota tilannetta pitäisi kohdella tietojärjestelmän väärinkäyttönä ja vaatia levy-yhtiötä vastuuseen, tai ainakin korvaamaan ohjelman poistosta aiheutuvat kulut.

Ensimmäisestä järkytyksestä toivuttuani aloin pohtimaan miten tuo oikein noin tapahtui ja tekniikkahan on hyvin yksinkertainen. Tuossa ei käytetä kun Windowsin ominaisuutta ajaa automaattisesti syötettyjen levyjen tietty tiedosto. Ja tämähän voidaan estää aseman asetuksista tai painamalla vasen shift-näppäin pohjaan levyä syötettäessä. Tämä tieto on täysin julkista tietoa, sillä se löytyy Windowsin dokumentaatiosta. Ei siis mitään salatiedettä tässä kohtaa. Ei kun levyä uudestaan koneeseen.

Kuten arvata saattaa, niin eipä hyppinyt soitto-ohjelma nenille ja levy tunnistui kauniisti audio-cd:ksi. Media Player käyntiin ja ei kun levyä konvertoimaan mp3-muotoon. Konversio meni täydellisesti ja levy oli nyt mp3-muodossa kuunneltavissa koneella ja siirrettävissä esim. mp3-soittimeen. Olipas todella huima kopiosuojaus. ;-)

Koska levy oli vuodelta 2003, oli ensimmäinen ajatus tietenkin, että tämä oli näitä ensimmäisiä kopiosuojauksia ja siksi helposti kierrettävissä. Joten ei muuta kuin etsimään uudempaa levyä.

Seuraavaksi sattui käteen tunnetun äskettäin luonnonkatastofissa kuolleen miesartistin levy tältä vuodelta. Ei kun levyä koneeseen, tällä kertaa heti shift-näppäimen kanssa. Yllätys oli suuri, kun levy tunnistui kauniisti audio-cd:ksi ja konvertointi onnistui heti. Ei siis näyttäisi kopiosuojaustekniikka kauhesti kehittyneen. ;-)

Eipä tuossa edellä kuvatussa ole mitään ihmeellistä ja samat huomiot on tehnyt moni ennen minuakin. Mutta tarinan hauska juttu tuleekin vasta siinä, että tuota suojaustekniikkaa kuitenkin pidetään uuden tekijänoikeuslain määrittelemänä "riittävänä teknisenä suojauksena" ja tuon kiertäminen edellä kuvatulla tavalla on jatkossa rikollista. Ja syyllistynpä tässä vielä samalla sitten vielä suurempaan rikokseen kuvaamalla julkisesti miten tuo kierretään, aiheuttaen näin "merkittävää haittaa" tekijänoikeuksien omistajille. Tästäpä onkin sitten rangaistuksena vähintään sakkoja ja maksimissaan vuosi vankeutta.

Mihinkähän unohtui sanan-, mielipiteen- ja ilmaisunvapaus tässä maassa?

En todellakaan kannata piratismia ja mielestäni keinot nettipiratismin karsintaan ovat jo olemassa. Tämä uusi laki on olemassa vain mediayhtiöiden aseman pönkittämiseksi ja kuluttajien sortamiseksi. Uskomatonta että asiaa valmistelleet virkamiehet ovat olleet tämän asian suhteen täysin mediayhtiöiden vietävissä. Ja kenties huomattuaan virheensä ovat vain ottaneet suojautuvan "kyllä me tiedämme paremmin kuin te"- asenteen kaikki kritisoijia kohtaan säilyttääkseen kasvonsa mediayhtiöille päin. Aivan sama mitä näytetään kansalle (jolta kansanedustajien valtuutus tehtäviinsä tulee, jos on päässyt joltain unohtumaan), eihän ne raukat kuitenkaan tällaisesta mitään ymmärrä.

Täysin järjenvastaisesti tässä asiassa on tuntunut toimivan kulttuuriministeri Karpela. Mutta toisaalta pitää ehkä ymmärtää, että jos minustakin olisi netissä saatavissa luvattomasti sinne laitettuja, nuoruusvuosina otettuja rohkeahkoja kuvia, niin varmasti minäkin vallankahvaan päästyäni ajaisin kaikin keinoin sellaisia lakeja ja esityksiä ("törkysivustojen" esto-ohjelmat), joiden sivuvaikutuksina kätevästi voisi pyyhkiä digitaalisia jälkiä omasta menneisyydestään näkymättömiin.

Tästä se lähtee...

...nimittäin tähän uuteen julkaisumediaan tutustuminen.

Tämän blogin perustamiseen johtaneena syynä oli Suomen viisaan eduskunnan kehittelemä tekijänoikeuslain uudistus. Tavoitteena on kirjoitella tänne kokemuksia uuden lain alla elämisestä. Eli varoituksen sana lienee paikallaan. Tulen kirjoittamaan tässä blogissa kopiosuojausten murtamisesta ja omien laillisesti hankkimieni tallenteiden konvertoimisesta esim. mp3-muotoon. Eli täällä käsitellään rikollista toimintaa! Muistakaa täyttää velvollisuutenne kunniallisina kansalaisina ja tehkää kaikista löytämistänne tällaisista kirjoituksista tutkintapyyntä viranomaisille. Sehän on teidän velvollisuutenne tämän vakavan ja vaarallisen rikollisuuden alalajin torjumiseksi, jota omaan käyttöön kopioinniksi kutsutaan.

Tullaan tässä blogissa tosin muutakin ajankohtaista tai vähemmän ajankohtaista puimaan. Katsotaan mitä tästä kehittyy.

Lähipäivinä varmaan virittelen tätä kokonaisuutta hiukan samalla kun tutustun tämän järjestelmän toimintaan. Lisäksi tavoitteena on kirjoitella kenties useammalle päivälle jaettuna viime viikonlopun tapahtumista pienessä alle 10000 asukkaan savolaiskylässä. Lupaan että tämä tarina tulee sisältämään kopiosuojausasiaa, elokuvia, musiikkia ja paikallisten alkuasukkaitten tapoihin tutustumista.