Tänäänpä tuli pitkästä aikaa käytyä työkeikalla kouluttamassa. Koulutusta on kyllä kertynyt vuosien saatossa ihan tarpeeksi. Jossain vaiheessa vähintään kaksi kertaa viikossa porhallettiin ympäri Suomea ja hotellissa yöpyminen ja esim. muusikoiden kertoilema "hotellikuolema" tulivat tutuksi. Enää ei kyllä ole yhtään hienoa joutua olemaan yötä hotellissa, ne ovat lopulta äärimmäisen tylsiä paikkoja ja altistavat alkoholismille.
Mutta tämänkertainen keikka ei onneksi vaatinut hotelliyöpymistä. Mikä siitä teki hiukan poikkeavan oli se, että koulutettavat olivat tällä kertaa 8-luokkalaisia oppilaita. Yleensä koulutettavat ovat opettajia.
Kyllä sitä vain noiden eteen kävellessään tunsi itsensä taas vanhaksi. Sinällään koulutus oli ihan mukava ja oppilaat melkoisen rauhallisia ja fiksun oloisia. Toki tietenkin joukkoon mahtui muutama älypää, mutta mitään suurempia ongelmia he eivät kuitenkaan onnistuneet aiheuttamaan. Osalla oli hiukan sellaista "me ollaan kuninkaita" asennetta ja olisikin kovasti tehnyt mieli heille sanoa: "Te ette kuule vielä tiedä elämästä juuri yhtään mitään.".
Paikalla oli myös kaksi opettajaa, kumpikin vielä minua reilusti vanhempia. Tästä tulikin tehtyä hauska huomio, että oppilaat suhtautuivat minuun hiukan eri tavalla, kuin noihin vanhempiin opettajiin. Minä olin heille selvästi läheisempää sukupolvea. No toki tietenkin kun opetettava asia liittyi internettiin, niin tämä vielä varmaan osaltaan kavensi sukupolvikuilua. Minulle kun ei IRC-galleria, blogit ja html-kieli olleetkaan täysin hepreaa. Jos joku olisi ruvennut diivailemaan jollain teknisellä asialla, niin olisin varmaan vain todennut: "Minulla kuulkaas oli ensimmäinen tietokone ennen kuin te olitte syntyneetkään.". Tuo nimittäin olisi ollut täysin totta.
Hatunnosto kaikille opettajille, jotka joutuvat päivittäin työkseen yläasteella opettamaan. Minä en ehkä sitä jaksaisi kovin pitkään. Perjantaina pitäisi heittää samanlainen setti toisella koululla. Katsotaan mitä siitä sitten tulee.
Henkilökohtaisia ajatuksia kaikenlaisesta. mm. musiikista, elokuvista, tekijänoikeuksista ja tietoyhteiskunnasta.
keskiviikko 29. maaliskuuta 2006
tiistai 28. maaliskuuta 2006
Tietoyhteiskunnan jarrut
Kovaa vauhtia tässä ollaan menossa hienoon tietoyhteiskuntaan ja patenteilla sekä tiukoilla tekijänoikeuksilla pitäisi suojella isojen pelureiden oikeus tehdä entistä enemmän rahaa. Ketään ei tunnu tässä hulinassa kiinnostavan vaatia näiltä yhtään laatua, käytettävyyttä tai muuten asiakkaan kunnioittamista.
Olen aktiivisesti pyrkinyt minimoimaan työmatkailun yksinkertaisesti siitä syystä, että työpaikalla vaihdettiin erittäin toimiva ja yksinkertainen paperilomakepohjainen virkamatkaesitys- ja matkalaskujärjestelmä täysin suteen tietokonejärjestelmään. Olen kyllä täysin "paperittoman toimiston" kannattaja, mutta näin sitä ei pidä rakentaa. Tämä suuren kotimaisen tietojärjestelmätoimittajan taatusti kallis järjestelmä on yksi niistä tuotteista, joiden pohjalta sanonta "Tarvitko heti, vai tehdäänkö tietokoneella?" on syntynyt.
Joku on joskus sanonut: "Java on esimerkki siitä, millaisia ohjelmointikielten pitäisi olla. Ja Java-ohjelmat esimerkki siitä, millaisia minkään sovelluksen ei pitäisi olla.". Tuokin lausunto mieleen tulee, kun tämän "matkustuksenestosovelluksen" kanssa joutuu toimimaan. Se on siis tehty Javalla, mutta toimii eri koneilla aivan miten sattuu (ja enimmäkseen ei toimi ollenkaan) riippuen selaimen Java-ympäristön versiosta ja selaimen asetuksista. Eikä ongelma ole vain siinä, että itse käytän Linuxia ja Firefoxia. Myös Windowsia käyttävät työkaverit kiroilevat säännöllisesti tuon toimimattomuutta.
Teknisesti tuossa on aivan loistavia mokia. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu täydellinen suoritus kaikkien us-ascii merkeistä poikkeavien merkkien rikkominen satunnaisissa kentissä, vaikka sovellus käyttää sisäisesti UTF-8 merkistöä. Onhan siihen toki totuttu, että välillä Ä ja Ö ja muut esim. amerikkalaisille tuntemattomat merkit ovat ohjelmissa rikki. Mutta että kotimaisessa ohjelmassa nuo eivät toimi ja että vielä näin 2000-luvullakin on ihan OK joutua syöttämään esim. matkareitti muodossa "Jyvaskyla - Jamsankoski".
Silloin kun tuo hirvitys suostuu teknisesti toimimaan, niin pään räjäyttää sen täydellinen käytettävyyden puute. Käyttöliittymän suunnitelleet propelipäät eivät ole kyllä ikinä vilkaisseetkaan yhteenkään käytettävyyssuunnittelun opukseen, edes ihan perusteoksiin. Käyttöliittymä on järjettömän sekava, toiminnot eivät ole yhtään arvattavia ja samalta näyttävätkin asiat voivat toimia täysin toisistaan poikkeavilla tavoilla.
Yleensähän paperitonta toimistoa perusteellaan kustannussäästöillä ja ehkä se tämän sovelluksen kohdalla siten pitääkin paikkansa, että kun kukaan ei halua matkustaa välttyäkseen tuohon softaan koskemiselta, niin kyllähän siitä säästöjä kertyy. Tosin softan lisenssi- ja ylläpitomaksuilla matkustelisi yksi jos toinenkin muutaman kerran, tai palkattaisiin helposti pelkästään matka-asioita hoitava ihminen, varsinkin kun tästäkin systeemistä pitää vielä tulostaa kaikki aina paperille allekirjoitettavaksi (ehdoton järjestelmän helmi).
Sonerakin lähestyi minua tänään mielenkiintoisella tiedotteella. Olenkin jo pidemmän aikaa odotellut sitä hetkeä, että teleoperaattorit alkavat hankkiutua eroon vähän puhuvista asiakkaista. Nyt tämä suuntaus ilmeisesti sitten alkaa.
Vaikka käytänkin kännykkään aktiivisesti, niin itse en useinkaan soita, vaan minulle soitetaan. Eli minulla puhelin on lähinnä jotta muut tavoittaisivat minut. Operaattorin vaihtoa markkinoivista puhelinmyyjistä on päässyt hyvin nopeasti eroon (melkein lyöty luuria korvaan sieltä päästä), kun on vain maininnut paljonko soittelee kuukaudessa. Tästäkin huolimatta olen ajatellut itse aktiivisesti katkaista jo yli 10 vuotta jatkuneen asiakkuussuhteen Soneraan ja tämä viimeisin tempaus on nyt sitten varmaan se viimeinen niitti. Uuden operaattorin etsiminen voi alkaa.
Mitä Sonera sitten on tehnyt? No, ottavat sitten käyttöön puhelukohtaiset aloitusmaksut ja vieläpä puhelukohtaisen minimiveloituksen, jotka siis yhdessä saavat kaikki puhelut maksamaan aina vähintään 0,128 euroa. Tuo vastaa helposti muutaman minuutin puhelua ja varsinkin minulla puhelut ovat usein melko lyhyitä.
Ihan ideankin tasolla tämä on teknisesti askel taaksepäin. GSM-verkon alkuaikoina nimenomaan hehkutettiin sitä, kuinka kotimaiset operaattorit perustavat laskutuksensa todellisiin puhuttuihin sekunteihin. Mitään teknistä perustetta muutokselle tuskin on, vaan kyseessä on puhdas vähän puhuvien asiakkaiden rankaiseminen ja operaattoreiden ahneus. Eipä ole ainut asia jossa ahneus näkyy. Operaattorit kun tuntuvat kovasti haluavan jarruttaa mobiilidatayhteyksien käyttöä veloittamalla niistä aivan päättömiä summia. Mitään ei näemmä WAP:sta opittu, vaan samat virheet halutaan toistaa myös 3G-verkkojen kanssa. Saivat sitten valtiovallan suostuteltua sallimaan puhelinten ja liittymien kytkykaupan, vaikka esim. monista maista on kuulunut kommentteja, että tämä nimenomaan hidastaa palveluiden kehittymistä ja käyttöä.
Välillä näin insinöörinä hävettää koko informaatioteknologia-alan puolesta.
Olen aktiivisesti pyrkinyt minimoimaan työmatkailun yksinkertaisesti siitä syystä, että työpaikalla vaihdettiin erittäin toimiva ja yksinkertainen paperilomakepohjainen virkamatkaesitys- ja matkalaskujärjestelmä täysin suteen tietokonejärjestelmään. Olen kyllä täysin "paperittoman toimiston" kannattaja, mutta näin sitä ei pidä rakentaa. Tämä suuren kotimaisen tietojärjestelmätoimittajan taatusti kallis järjestelmä on yksi niistä tuotteista, joiden pohjalta sanonta "Tarvitko heti, vai tehdäänkö tietokoneella?" on syntynyt.
Joku on joskus sanonut: "Java on esimerkki siitä, millaisia ohjelmointikielten pitäisi olla. Ja Java-ohjelmat esimerkki siitä, millaisia minkään sovelluksen ei pitäisi olla.". Tuokin lausunto mieleen tulee, kun tämän "matkustuksenestosovelluksen" kanssa joutuu toimimaan. Se on siis tehty Javalla, mutta toimii eri koneilla aivan miten sattuu (ja enimmäkseen ei toimi ollenkaan) riippuen selaimen Java-ympäristön versiosta ja selaimen asetuksista. Eikä ongelma ole vain siinä, että itse käytän Linuxia ja Firefoxia. Myös Windowsia käyttävät työkaverit kiroilevat säännöllisesti tuon toimimattomuutta.
Teknisesti tuossa on aivan loistavia mokia. Ehdottomiin suosikkeihini kuuluu täydellinen suoritus kaikkien us-ascii merkeistä poikkeavien merkkien rikkominen satunnaisissa kentissä, vaikka sovellus käyttää sisäisesti UTF-8 merkistöä. Onhan siihen toki totuttu, että välillä Ä ja Ö ja muut esim. amerikkalaisille tuntemattomat merkit ovat ohjelmissa rikki. Mutta että kotimaisessa ohjelmassa nuo eivät toimi ja että vielä näin 2000-luvullakin on ihan OK joutua syöttämään esim. matkareitti muodossa "Jyvaskyla - Jamsankoski".
Silloin kun tuo hirvitys suostuu teknisesti toimimaan, niin pään räjäyttää sen täydellinen käytettävyyden puute. Käyttöliittymän suunnitelleet propelipäät eivät ole kyllä ikinä vilkaisseetkaan yhteenkään käytettävyyssuunnittelun opukseen, edes ihan perusteoksiin. Käyttöliittymä on järjettömän sekava, toiminnot eivät ole yhtään arvattavia ja samalta näyttävätkin asiat voivat toimia täysin toisistaan poikkeavilla tavoilla.
Yleensähän paperitonta toimistoa perusteellaan kustannussäästöillä ja ehkä se tämän sovelluksen kohdalla siten pitääkin paikkansa, että kun kukaan ei halua matkustaa välttyäkseen tuohon softaan koskemiselta, niin kyllähän siitä säästöjä kertyy. Tosin softan lisenssi- ja ylläpitomaksuilla matkustelisi yksi jos toinenkin muutaman kerran, tai palkattaisiin helposti pelkästään matka-asioita hoitava ihminen, varsinkin kun tästäkin systeemistä pitää vielä tulostaa kaikki aina paperille allekirjoitettavaksi (ehdoton järjestelmän helmi).
Sonerakin lähestyi minua tänään mielenkiintoisella tiedotteella. Olenkin jo pidemmän aikaa odotellut sitä hetkeä, että teleoperaattorit alkavat hankkiutua eroon vähän puhuvista asiakkaista. Nyt tämä suuntaus ilmeisesti sitten alkaa.
Vaikka käytänkin kännykkään aktiivisesti, niin itse en useinkaan soita, vaan minulle soitetaan. Eli minulla puhelin on lähinnä jotta muut tavoittaisivat minut. Operaattorin vaihtoa markkinoivista puhelinmyyjistä on päässyt hyvin nopeasti eroon (melkein lyöty luuria korvaan sieltä päästä), kun on vain maininnut paljonko soittelee kuukaudessa. Tästäkin huolimatta olen ajatellut itse aktiivisesti katkaista jo yli 10 vuotta jatkuneen asiakkuussuhteen Soneraan ja tämä viimeisin tempaus on nyt sitten varmaan se viimeinen niitti. Uuden operaattorin etsiminen voi alkaa.
Mitä Sonera sitten on tehnyt? No, ottavat sitten käyttöön puhelukohtaiset aloitusmaksut ja vieläpä puhelukohtaisen minimiveloituksen, jotka siis yhdessä saavat kaikki puhelut maksamaan aina vähintään 0,128 euroa. Tuo vastaa helposti muutaman minuutin puhelua ja varsinkin minulla puhelut ovat usein melko lyhyitä.
Ihan ideankin tasolla tämä on teknisesti askel taaksepäin. GSM-verkon alkuaikoina nimenomaan hehkutettiin sitä, kuinka kotimaiset operaattorit perustavat laskutuksensa todellisiin puhuttuihin sekunteihin. Mitään teknistä perustetta muutokselle tuskin on, vaan kyseessä on puhdas vähän puhuvien asiakkaiden rankaiseminen ja operaattoreiden ahneus. Eipä ole ainut asia jossa ahneus näkyy. Operaattorit kun tuntuvat kovasti haluavan jarruttaa mobiilidatayhteyksien käyttöä veloittamalla niistä aivan päättömiä summia. Mitään ei näemmä WAP:sta opittu, vaan samat virheet halutaan toistaa myös 3G-verkkojen kanssa. Saivat sitten valtiovallan suostuteltua sallimaan puhelinten ja liittymien kytkykaupan, vaikka esim. monista maista on kuulunut kommentteja, että tämä nimenomaan hidastaa palveluiden kehittymistä ja käyttöä.
Välillä näin insinöörinä hävettää koko informaatioteknologia-alan puolesta.
maanantai 27. maaliskuuta 2006
Rankkaa avautumista...
Mihinkähän tämä maailma on menossa? Tuntuu että ihmiset muuttuvat tyhmemmiksi vuosi vuodelta, tai ainakin kaikkialta tunkevat mediat tuputtavat meille uskomattoman tyhmiä asioita. Tässäpä hiukan avautumista juuri nyt itseäni ärsyttävistä ilmiöistä.
Avasinpa tuohon taustalle TV:n ja sieltäpä tuli kolmoselta joku tekstiviesti-tietokisa. Palkintopotissa oli mukamas 7500 euroa ja kysymys niinkin haastava, kuin "Näytelmiä esittävä laitos?", ja vastauksesta näkyvillä "t*att*ri". Ja vielä juontajatyttönen jakelee lisää vihjeitä, kun on kyseessä noinkin vaikea tehtävä. Siis kukahan näihin oikein osallistuu ja onkohan näissä kukaan koskaan mitään oikeasti voittanut? Taitaa tuo summakin olla vain tv-yhtiön keräämä saldo ja sitten lopulta joku omista työntekijöistä otetaan suoraan lähetykseen puhelinhaastatteluun voittajana. Tunteekohan joku suurta älykkyyttä kun noita "ratkaisee" (itseltä ei ole koskaan mennyt 5 sekuntia kauempaa noitten ratkaisemiseen kun on silmiin osunut, mutta silti ei ole tullut mieleenkään koskaan osallistua) ja sitten lähettää tekstiviestin vain saadakseen jonkun "oikein mutta ei voittoa"-kuittauksen? Kenellä on ylimääräistä rahaa tällaisiin syydettäväksi? Näiden pelien ja chattien yms. kehittelijät ovat varmaan ylpeitä työstään ja tuntevat todella edistävänsä ihmiskuntaa tuotoksillaan. Mutta toisaaltahan on moraalisesti väärin antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa.
Toinen asia mitä en voi käsittää, ovat erilaiset julkkisjuorulehdet. Nämä täydellisen älyllisen rappion äänenkannattajat, Seiska ja Katso etunenässä, tekevät kyllä kaikkensa lukijoidensa tyhmentämiseksi. Kuka oikeasti maksaa siitä roskasta mitä nuo suoltavat ja kuinka köyhää on niiden ihmisten elämä, jotka noita lukevat? Ketä voi kiinnostaa tieto siitä, että "Julkkis aloitti autokoulun" tai "Julkkis osti Lidlistä olutta"? Onko näiden lehtien tapa maksaa näistä "mullistavista ilmiannoista" vain salajuoni ihmisten totuttamiseksi laajempaan "vasikoi naapurisi ja sukulaisesi"-kampanjaan.
Ja sitten viimeisenä musiikkiin. Taas töistä ajellessa altistuin soittolistojen määräämään audiosaasteeseen ja siellä on kyllä nyt tehosoitossa muutamia "tuotteita", joiden huonous saa verenpaineen kohoamaan. Tässäpä tämänhetkiset minun "musiikki-inhokkini":
1. Uniklubi
Otetaan Yön ja Dingon kaikki huonot puolet ja kliseet ja lyödään ne samaan pakettiin. Sitten vain "muka herkkiä" poikia (kaveri väitti että näille olisi joku trenditermi "emo", joka siis tulee jotenkin emotionaalisesta) ja kauheat kajalit naamaan. No, ehkä minun ei kuulukaan olla tämän bändin kohderyhmää.
2. Lovex
Melkein sama kuin edeltäjänsä, mutta vaihdetaan vaan kieli englanniksi. Voin melkein kuvitella levy-yhtiön brainstormingin nimen keksimiseksi: "Siis meidän pitäis niinku löytää tälle bändille viilee nimi. Siin pitäs niinku olla jotenkin rakkaus tai joitain. Eli siis niinku love. Ja siinä pitäis olla niinku jotain kapinallisuutta kans, niinku X. Love+X, eli Lovex. Siis aivan ihkua. Ja tää siis niinku kai sit lausuttais sillee loveks. Se olis sillee nii paljon viileempää". Ja samalla kaavalla sitten kaikille "artisteille" hienot taiteilijanimet, arkistoista esille Negativen ylijäämäbiisit ja ei kun studioon.
Kylläpä teki hyvää hiukan avautua. ;-)
Avasinpa tuohon taustalle TV:n ja sieltäpä tuli kolmoselta joku tekstiviesti-tietokisa. Palkintopotissa oli mukamas 7500 euroa ja kysymys niinkin haastava, kuin "Näytelmiä esittävä laitos?", ja vastauksesta näkyvillä "t*att*ri". Ja vielä juontajatyttönen jakelee lisää vihjeitä, kun on kyseessä noinkin vaikea tehtävä. Siis kukahan näihin oikein osallistuu ja onkohan näissä kukaan koskaan mitään oikeasti voittanut? Taitaa tuo summakin olla vain tv-yhtiön keräämä saldo ja sitten lopulta joku omista työntekijöistä otetaan suoraan lähetykseen puhelinhaastatteluun voittajana. Tunteekohan joku suurta älykkyyttä kun noita "ratkaisee" (itseltä ei ole koskaan mennyt 5 sekuntia kauempaa noitten ratkaisemiseen kun on silmiin osunut, mutta silti ei ole tullut mieleenkään koskaan osallistua) ja sitten lähettää tekstiviestin vain saadakseen jonkun "oikein mutta ei voittoa"-kuittauksen? Kenellä on ylimääräistä rahaa tällaisiin syydettäväksi? Näiden pelien ja chattien yms. kehittelijät ovat varmaan ylpeitä työstään ja tuntevat todella edistävänsä ihmiskuntaa tuotoksillaan. Mutta toisaaltahan on moraalisesti väärin antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa.
Toinen asia mitä en voi käsittää, ovat erilaiset julkkisjuorulehdet. Nämä täydellisen älyllisen rappion äänenkannattajat, Seiska ja Katso etunenässä, tekevät kyllä kaikkensa lukijoidensa tyhmentämiseksi. Kuka oikeasti maksaa siitä roskasta mitä nuo suoltavat ja kuinka köyhää on niiden ihmisten elämä, jotka noita lukevat? Ketä voi kiinnostaa tieto siitä, että "Julkkis aloitti autokoulun" tai "Julkkis osti Lidlistä olutta"? Onko näiden lehtien tapa maksaa näistä "mullistavista ilmiannoista" vain salajuoni ihmisten totuttamiseksi laajempaan "vasikoi naapurisi ja sukulaisesi"-kampanjaan.
Ja sitten viimeisenä musiikkiin. Taas töistä ajellessa altistuin soittolistojen määräämään audiosaasteeseen ja siellä on kyllä nyt tehosoitossa muutamia "tuotteita", joiden huonous saa verenpaineen kohoamaan. Tässäpä tämänhetkiset minun "musiikki-inhokkini":
1. Uniklubi
Otetaan Yön ja Dingon kaikki huonot puolet ja kliseet ja lyödään ne samaan pakettiin. Sitten vain "muka herkkiä" poikia (kaveri väitti että näille olisi joku trenditermi "emo", joka siis tulee jotenkin emotionaalisesta) ja kauheat kajalit naamaan. No, ehkä minun ei kuulukaan olla tämän bändin kohderyhmää.
2. Lovex
Melkein sama kuin edeltäjänsä, mutta vaihdetaan vaan kieli englanniksi. Voin melkein kuvitella levy-yhtiön brainstormingin nimen keksimiseksi: "Siis meidän pitäis niinku löytää tälle bändille viilee nimi. Siin pitäs niinku olla jotenkin rakkaus tai joitain. Eli siis niinku love. Ja siinä pitäis olla niinku jotain kapinallisuutta kans, niinku X. Love+X, eli Lovex. Siis aivan ihkua. Ja tää siis niinku kai sit lausuttais sillee loveks. Se olis sillee nii paljon viileempää". Ja samalla kaavalla sitten kaikille "artisteille" hienot taiteilijanimet, arkistoista esille Negativen ylijäämäbiisit ja ei kun studioon.
Kylläpä teki hyvää hiukan avautua. ;-)
sunnuntai 26. maaliskuuta 2006
Amorphis @ Lutakko 24.3.2006
Tulipa sitten käytyä katsastamassa Amorphis Lutakossa perjantaina. Olen jo pitkään pitänyt bändistä, mutta livenä ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta heitä nähdä. Amorphis on kyllä kotimaisen metallimusiikin todellisia helmiä, vaikka mitään HIM/Nightwish mittakaavan suosiota heidän osakseen ei koskaan ole tullutkaan. Ovat kuitenkin uskoneet omaan jutuunsa, vaikka ongelmiakin on matkalla ollut varmasti aivan tarpeeksi. Hyvä näin, sillä nyt kaikki näyttää ja kuulostaa erittäin hyvältä jälleen.
Omistan yhtyeen koko tuotannon kokoelmia ja kahta levyä lukuunottamatta. Ensimmäistä levyä on vaikea nykyään löytää ja toisessa puuttuvassa on valitettavasti kopiosuojaus/käytönesto (kiitos EMI:n), joten se on saanut jäädä kaupan hyllylle. Tuota kopiosuojattua/käytönestettyä en ole oikeastaan edes kuullutkaan, mutta enimmäkseen sitä ja edeltäjäänsä pidetään hiukan "välitöinä", joten menetys ei ole kovin suuri. Ehkä näitä joskus julkaistaan uudelleenpainoksina aivan oikeina CD-levyinä.
Uusin levy "Eclipse" räjäytti kyllä tajunnan heti ensikuulemalla. Tässä vain tuntuu olevan tiivistettynä jälleen kaikki hyvät puolet Amorphiksen musiikista. Paluu takaisin alkuaikojen "konseptialbumi"-ideaan tuntuu toimivan. Alkupään tuotantohan haki inspiraatiota Kalevalasta ja Kantelettaresta, tämän uusimman hakiessa sitä Kalevalan yksittäisen henkilön Kullervon tarinasta. Tässäpä hyvää materiaalia äidinkielen opettajille näyttää nykyajan TosiTV-Playstation-sukupolvelle, että ei Kalevalan käsittelyn tarvi olla "vanhanaikaista".
Vaikka Amorphiksen juuret ovat vahvasti death/doom-metallissa (en aivan tarkkaan osaa sanoa kummassa, kun yleisemmin näiden lajityyppien edustajat eivät suosikkeihini kuulu ja siten genrejako on minulle hiukan hämärän peitossa), niin silti jokin tässä bändissä vain on aina ollut omaperäisen kuuloista. Biisit eivät tosiaankaan ole olleet tasapaksuja ja varsinkin monissa alupään tuotoksissa tuntuu olevan yhdessä biisissä yhtä paljon koukkuja kuin monilla muilla bändeillä koko albumissa. Melodiat pohjaavat vahvasti niin kotimaisen kansanmusiikin perinteisiin, kuin hiukan itämaisempiinkin sävyihin. Vielä kun bändin pääasialliset biisintekijät Tomi Koivusaari ja Esa Holopainen avoimesti tunnustavat arvostavansa suuresti Pink Floydia, joka on ehkä minulle se kaikkien bändien bändi, niin kuinkas voisin olla tästä pitämättä.
Erinäisten syiden takia bändin pitkäaikainen laulaja lähti muihin projekteihin edellisen albumin jälkeen. Hänen paikalleen ei varmasti ole ollut helppo uutta löytää, saatikka uuden astua. Onneksi uusi laulaja lunastaa paikkansa täydellisesti. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa Pasi Koskinen, tervetuloa Tomi Joutsen.
Mitä sitten tuosta itse keikasta sanoisi? No, yksinkertaisesti se oli loistava. Ehkä paras klubikeikka jossa olen ikinä ollut. Kyseessä ei ollut mikään mahtava visuaalinen spektaakkeli, mutta tärkein toimi, eli soitto oli kohdallaan.
Kun keikka oli ohi, niin narikkajonossa eräs valopää herätti kyllä ärtymystä. Pienessä humalassa oleva noin parikymppinen trendivaatteisiin pukeutuva ja ärsyttävän "hesalaisaksentin" omaava (tai vain sellaista esittävä) mieshenkilö alkoi kovaan ääneen kertomaan kaverilleen kuinka "Ei toi sit kyl yhtään iskenyt muhun. Siis aivan kauheet tusinaörinämetallii. DT (Dream Theater toim.huom.) on vaan niin paljon siistimpää". Vaikka tietenkin jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, niin enpä kyllä ihan äkkiä lähtisi vertaamaan Amorphista ja DT:a, vaikka pidän kyllä kovasti myös DT:sta. Enkä varsinkaan laukoisi kommenttejani tuohon sävyyn, kovalla äänellä ja tuollaisessa paikassa. Jonkun muun bändin keikan jälkeen tuollaiset kommentit olisivat voineet saada aikaiseksi väkivaltaista toimintaa kommenttien esittäjää kohtaan oven ulkopuolelle ja järjestysmiesten näkökentän ulkopuolelle päästyä. Nyt ihmiset lähinnä jakelivat sääliviä "***tanan pelle"-katseita.
Pitääpä tähän vielä kehaista uudistettua Lutakkoa. Olin jo aikaisemmin käynyt siellä katsomassa CMX:ää (mutta en jaksanut siitä tänne kirjoittaa) ja nyt tämä keikka vain vahvisti vaikutelmaa siitä, että remontti on onnistunut hyvin ja Lutakko on aivan loistava keikkapaikka. Pitää ruveta käymään useamminkin ja kenties jopa liittyä Jelmun jäseneksi. Ensi viikonloppuna siellä olisi YUP, sitä seuraavana Poets of the Fall ja hiukan myöhemmin Viikate.
Omistan yhtyeen koko tuotannon kokoelmia ja kahta levyä lukuunottamatta. Ensimmäistä levyä on vaikea nykyään löytää ja toisessa puuttuvassa on valitettavasti kopiosuojaus/käytönesto (kiitos EMI:n), joten se on saanut jäädä kaupan hyllylle. Tuota kopiosuojattua/käytönestettyä en ole oikeastaan edes kuullutkaan, mutta enimmäkseen sitä ja edeltäjäänsä pidetään hiukan "välitöinä", joten menetys ei ole kovin suuri. Ehkä näitä joskus julkaistaan uudelleenpainoksina aivan oikeina CD-levyinä.
Uusin levy "Eclipse" räjäytti kyllä tajunnan heti ensikuulemalla. Tässä vain tuntuu olevan tiivistettynä jälleen kaikki hyvät puolet Amorphiksen musiikista. Paluu takaisin alkuaikojen "konseptialbumi"-ideaan tuntuu toimivan. Alkupään tuotantohan haki inspiraatiota Kalevalasta ja Kantelettaresta, tämän uusimman hakiessa sitä Kalevalan yksittäisen henkilön Kullervon tarinasta. Tässäpä hyvää materiaalia äidinkielen opettajille näyttää nykyajan TosiTV-Playstation-sukupolvelle, että ei Kalevalan käsittelyn tarvi olla "vanhanaikaista".
Vaikka Amorphiksen juuret ovat vahvasti death/doom-metallissa (en aivan tarkkaan osaa sanoa kummassa, kun yleisemmin näiden lajityyppien edustajat eivät suosikkeihini kuulu ja siten genrejako on minulle hiukan hämärän peitossa), niin silti jokin tässä bändissä vain on aina ollut omaperäisen kuuloista. Biisit eivät tosiaankaan ole olleet tasapaksuja ja varsinkin monissa alupään tuotoksissa tuntuu olevan yhdessä biisissä yhtä paljon koukkuja kuin monilla muilla bändeillä koko albumissa. Melodiat pohjaavat vahvasti niin kotimaisen kansanmusiikin perinteisiin, kuin hiukan itämaisempiinkin sävyihin. Vielä kun bändin pääasialliset biisintekijät Tomi Koivusaari ja Esa Holopainen avoimesti tunnustavat arvostavansa suuresti Pink Floydia, joka on ehkä minulle se kaikkien bändien bändi, niin kuinkas voisin olla tästä pitämättä.
Erinäisten syiden takia bändin pitkäaikainen laulaja lähti muihin projekteihin edellisen albumin jälkeen. Hänen paikalleen ei varmasti ole ollut helppo uutta löytää, saatikka uuden astua. Onneksi uusi laulaja lunastaa paikkansa täydellisesti. Kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa Pasi Koskinen, tervetuloa Tomi Joutsen.
Mitä sitten tuosta itse keikasta sanoisi? No, yksinkertaisesti se oli loistava. Ehkä paras klubikeikka jossa olen ikinä ollut. Kyseessä ei ollut mikään mahtava visuaalinen spektaakkeli, mutta tärkein toimi, eli soitto oli kohdallaan.
Kun keikka oli ohi, niin narikkajonossa eräs valopää herätti kyllä ärtymystä. Pienessä humalassa oleva noin parikymppinen trendivaatteisiin pukeutuva ja ärsyttävän "hesalaisaksentin" omaava (tai vain sellaista esittävä) mieshenkilö alkoi kovaan ääneen kertomaan kaverilleen kuinka "Ei toi sit kyl yhtään iskenyt muhun. Siis aivan kauheet tusinaörinämetallii. DT (Dream Theater toim.huom.) on vaan niin paljon siistimpää". Vaikka tietenkin jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin, niin enpä kyllä ihan äkkiä lähtisi vertaamaan Amorphista ja DT:a, vaikka pidän kyllä kovasti myös DT:sta. Enkä varsinkaan laukoisi kommenttejani tuohon sävyyn, kovalla äänellä ja tuollaisessa paikassa. Jonkun muun bändin keikan jälkeen tuollaiset kommentit olisivat voineet saada aikaiseksi väkivaltaista toimintaa kommenttien esittäjää kohtaan oven ulkopuolelle ja järjestysmiesten näkökentän ulkopuolelle päästyä. Nyt ihmiset lähinnä jakelivat sääliviä "***tanan pelle"-katseita.
Pitääpä tähän vielä kehaista uudistettua Lutakkoa. Olin jo aikaisemmin käynyt siellä katsomassa CMX:ää (mutta en jaksanut siitä tänne kirjoittaa) ja nyt tämä keikka vain vahvisti vaikutelmaa siitä, että remontti on onnistunut hyvin ja Lutakko on aivan loistava keikkapaikka. Pitää ruveta käymään useamminkin ja kenties jopa liittyä Jelmun jäseneksi. Ensi viikonloppuna siellä olisi YUP, sitä seuraavana Poets of the Fall ja hiukan myöhemmin Viikate.
lauantai 25. maaliskuuta 2006
Uusi alku
Tämän blogin päivitystahti tyssäsi marraskuussa yllättäen. Jotenkin vain pääsi iskemään päälle sellainen väsymys, että oikein mikään ei sujunut (esim. töissä) ja niinpä bloginkin pitäminen vain jäi.
No, ehkä tämä tästä taas lähtee. Kevätkin etenee ja valoa riittää. Ja kohtahan on jo kesäkin. Tulipa tuossa hiihtolomalla käytyä hiukan ottamassa esimakua kesään Kanarian saarten auringossa.
Tekijänoikeuslaista kirjoittaminen jää jatkossa entistäkin vähemmälle, muut blogit hoitavat sen homman jo oikein hyvin. Kun jo tuossa alussa tuli kirjoiteltua lähinnä erilaisista kulttuuritapahtumista (lähinnä livekeikkoja), niin tällä linjalla lienee hyvä jatkaa, varsinkin kun näyttäisi tulevan sillä saralla melkoisen aktiivinen kevät.
Perjantaina tuli käytyä Lutakossa katsastamassa juuri uuden levyn, todella loistavan muuten, julkaisseen kotimaisen metallimusiikin konkarin Amorphiksen keikka. Huomenissa olisi tarkoitus kirjoitella tuosta levystä ja keikasta lisää.
Mutta nyt juhlimaan 30-vuotissynttäreitä. Ei tosin omia, ne meni jo melkein vuosi sitten.
No, ehkä tämä tästä taas lähtee. Kevätkin etenee ja valoa riittää. Ja kohtahan on jo kesäkin. Tulipa tuossa hiihtolomalla käytyä hiukan ottamassa esimakua kesään Kanarian saarten auringossa.
Tekijänoikeuslaista kirjoittaminen jää jatkossa entistäkin vähemmälle, muut blogit hoitavat sen homman jo oikein hyvin. Kun jo tuossa alussa tuli kirjoiteltua lähinnä erilaisista kulttuuritapahtumista (lähinnä livekeikkoja), niin tällä linjalla lienee hyvä jatkaa, varsinkin kun näyttäisi tulevan sillä saralla melkoisen aktiivinen kevät.
Perjantaina tuli käytyä Lutakossa katsastamassa juuri uuden levyn, todella loistavan muuten, julkaisseen kotimaisen metallimusiikin konkarin Amorphiksen keikka. Huomenissa olisi tarkoitus kirjoitella tuosta levystä ja keikasta lisää.
Mutta nyt juhlimaan 30-vuotissynttäreitä. Ei tosin omia, ne meni jo melkein vuosi sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)