Kun tässä nyt jo joitain vuosia on tullut oltua enemmän tai vähemmän aktiivinen (osin työnkin puolesta) sosiaalisessa mediassa, on hiljalleen alkanut mietityttämään kaikkien näiden palveluiden paljous ja ihmisten kyky pysyä tässä touhussa mukana.
Kesällä sosiaalisen median kentälle laskeutui jättiyhtiö Googlen Google+ -palvelu ja jotenkin tuntuu, että minun henkilökohtainen "sosiaalisen median kuppini" läikähti yli ja pahasti.
Google+ tuntuu ainakin minulle henkilökohtaisesti oikein sopivalta palvelulta, joten "yet another social network"-syndroomasta ei ole kysymys. Enemmän vaivaa se hajaannus, kun tuttavapiiri on enemmän tai vähemmän eri palveluiden käyttäjänä.
Miten tämän kaiken oikein hallitsee? Minne julkaisee mitäkin?
Kai olisi aika tuulettaa omat profiilit eri palveluissa ja kenties luopua kokonaan joidenkin käytöstä. Mutta kuinka tehdä tämä hyvin? Jäädäkö haamuksi roikkumaan, vai tuhotako tunnukset kokonaan? Kas siinä pulma.
Rikollista toimintaa?
Henkilökohtaisia ajatuksia kaikenlaisesta. mm. musiikista, elokuvista, tekijänoikeuksista ja tietoyhteiskunnasta.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Elonmerkkejä part II
Googlen uusi Google+ -palvelu sai minut jälleen aktivoitumaan tällä blogirintamallakin. Nyt on siis ensiksi tehty tälle blogille facelift hiukan ehkä sekavilla bloggerin työkaluilla. Lähiaikoina tänne tullee taas ihan asiaakin.
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Kukin valitsee henkilökohtaisen helvettinsä itse
Tuossa menneellä viikolla, kun katselin Applen WWDC-keynotea ja sitten lueskelin sen aikaansaamia keskusteluja erinäisillä foorumeilla, nousi mieleeni se, että varsinkin tietotekniikassa (pätee tosin muillakin alueilla) kukin valitsee henkilökohtaisen helvettinsä itse.
Mitä tällä oikein tarkoitan? No tietenkin sitä, että käytännössä kaikki tietotekniset vempaimet ja ohjelmat ovat enemmän tai vähemmän rikki ja niistä sitten pitää valita sellaiset, joiden kanssa verenpaine nousee vähiten ja joiden puutteiden kanssa voi elää. Mikään ei ole täydellistä ja kaiken ratkaisevia hopealuoteja ei ole olemassa.
Olen itse ottanut viime vuosina sellaisen linjan, että yritän olla mahdollisimman puolueeton ja neutraali, jos joku kyselee esim. millainen tietokone pitäisi ostaa. En suosittele Linuxia, Windowsia tai Applea, vaan pyrin kertomaan, että kaikissa on omat puutteensa. Kerron kyllä avoimesti miksi itse käytän Linuxia ja Applea ja mikä mielestäni Windowsissa tekee siitä minun käyttööni lähes mahdottoman vaihtoehdon. Kukin tehköön sitten itse ratkaisunsa. Ja jos meni henkilökohtainen valinta pieleen, niin minulle on turha siitä tulla avautumaan.
Osasyy tällaiseen malliin on siinä, että jostain kumman syystä tietotekniikan parissa puuhastelua ei ilmeisesti mielletä oikeaksi työksi. Tällä tarkoitan sitä, että jos ihmiset tietävät sinun olevan ns. "alalla", niin tottakai olet valmis vapaa-ajallasi katsomaan ja korjailemaan kaikkien puolituttujenkin tietokoneita, jotka jälkikasvu on saanut solmuun surffailemalla epämääräisillä nettisivuilla. Mielelläni kerron kyllä ihan ilmaiseksi miten tuon kaltaisia tilanteita voi välttää (esim. käyttöjärjestelmävalinnoilla), mutta minä en niitä ilman korvausta ala kyllä korjailemaan. Samoin jos Gigantista 400 eurolla ostettu halpiskannettava hajoaa parissa kuukaudessa, en minä ole oikea kohde avautumiselle, vaan Gigantin asiakaspalvelu. Voin kyllä kertoa (jälleen ilmaiseksi) miksi toiset läppärit maksavat yli tuhatkin euroa.
Jotkut ihmiset tuntuvat tekevän omien valintojensa puolustamisesta suorastaan taidetta. Jotenkin (mutta melko huterasti) pystyn tämän ymmärtämään politiikassa tai uskonnoissa, mutta sitä en jaksa ymmärtää, että jotkut ottavat jonkun puhelimen tai käyttöjärjestelmän puolustamisen niin henkilökohtaisesti, että käyttävät resurssejaan "vääräuskoisten" ohjaamiseen "oikeille poluille(tm)". Näppis tulessa puolustetaan omien valintojen ylivoimaisuutta nettifoorumeilla ja vastapuolelta ei pystytä löytämään (tai edes haluta löytää) mitään hyvää.
Ehkä näkyvin tällaisia tunnekuohuja aiheuttava keskustelu on pyörinyt Nokian puhelinten ja Applen iPhonen omistajien välillä. Kummassakin leirissä on hyvin fanaattisia ihmisiä. Nokia-leiri muodostuu lähinnä teknisiä ominaisuuksia painottavasta porukasta, jolle yksikin megahertsi enemmän tehoa prosessorissa on maailman suurin juttu. Apple-leiri taas keskittyy juhlimaan sillä, että he saavat tehtyä puhelimellaan heitä kiinnostavia asioita, teknisistä spekseistä välittämättä.
Itse en enää nykyään jaksa suhtautua fanaattisesti tällaisiin asioihin, vaikka insinööri olenkin. Ehkä olen jo tullut vanhaksi ja haluan vain laitteita, jotka toimivat siedettävästi minun käyttööni. En koe tarvetta ostaa uusia laitteita heti kun ne on julkaistu, vaan ainoastaan jos niitä tarvin. Olen ilmeisen hullu tietotekniikan "sekakäyttäjä", koska käytän Linuxia ja Applea tietokoneillani ja puhelimena on Nokia E71, jonka rinnalle olen hankkimassa iPod Touchia. Eivät nämäkään laitteet mikään ole täydellisiä, mutta tämä on minun henkilökohtainen helvettini jonka olen itse valinnut ja jossa olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen.
Mitä tällä oikein tarkoitan? No tietenkin sitä, että käytännössä kaikki tietotekniset vempaimet ja ohjelmat ovat enemmän tai vähemmän rikki ja niistä sitten pitää valita sellaiset, joiden kanssa verenpaine nousee vähiten ja joiden puutteiden kanssa voi elää. Mikään ei ole täydellistä ja kaiken ratkaisevia hopealuoteja ei ole olemassa.
Olen itse ottanut viime vuosina sellaisen linjan, että yritän olla mahdollisimman puolueeton ja neutraali, jos joku kyselee esim. millainen tietokone pitäisi ostaa. En suosittele Linuxia, Windowsia tai Applea, vaan pyrin kertomaan, että kaikissa on omat puutteensa. Kerron kyllä avoimesti miksi itse käytän Linuxia ja Applea ja mikä mielestäni Windowsissa tekee siitä minun käyttööni lähes mahdottoman vaihtoehdon. Kukin tehköön sitten itse ratkaisunsa. Ja jos meni henkilökohtainen valinta pieleen, niin minulle on turha siitä tulla avautumaan.
Osasyy tällaiseen malliin on siinä, että jostain kumman syystä tietotekniikan parissa puuhastelua ei ilmeisesti mielletä oikeaksi työksi. Tällä tarkoitan sitä, että jos ihmiset tietävät sinun olevan ns. "alalla", niin tottakai olet valmis vapaa-ajallasi katsomaan ja korjailemaan kaikkien puolituttujenkin tietokoneita, jotka jälkikasvu on saanut solmuun surffailemalla epämääräisillä nettisivuilla. Mielelläni kerron kyllä ihan ilmaiseksi miten tuon kaltaisia tilanteita voi välttää (esim. käyttöjärjestelmävalinnoilla), mutta minä en niitä ilman korvausta ala kyllä korjailemaan. Samoin jos Gigantista 400 eurolla ostettu halpiskannettava hajoaa parissa kuukaudessa, en minä ole oikea kohde avautumiselle, vaan Gigantin asiakaspalvelu. Voin kyllä kertoa (jälleen ilmaiseksi) miksi toiset läppärit maksavat yli tuhatkin euroa.
Jotkut ihmiset tuntuvat tekevän omien valintojensa puolustamisesta suorastaan taidetta. Jotenkin (mutta melko huterasti) pystyn tämän ymmärtämään politiikassa tai uskonnoissa, mutta sitä en jaksa ymmärtää, että jotkut ottavat jonkun puhelimen tai käyttöjärjestelmän puolustamisen niin henkilökohtaisesti, että käyttävät resurssejaan "vääräuskoisten" ohjaamiseen "oikeille poluille(tm)". Näppis tulessa puolustetaan omien valintojen ylivoimaisuutta nettifoorumeilla ja vastapuolelta ei pystytä löytämään (tai edes haluta löytää) mitään hyvää.
Ehkä näkyvin tällaisia tunnekuohuja aiheuttava keskustelu on pyörinyt Nokian puhelinten ja Applen iPhonen omistajien välillä. Kummassakin leirissä on hyvin fanaattisia ihmisiä. Nokia-leiri muodostuu lähinnä teknisiä ominaisuuksia painottavasta porukasta, jolle yksikin megahertsi enemmän tehoa prosessorissa on maailman suurin juttu. Apple-leiri taas keskittyy juhlimaan sillä, että he saavat tehtyä puhelimellaan heitä kiinnostavia asioita, teknisistä spekseistä välittämättä.
Itse en enää nykyään jaksa suhtautua fanaattisesti tällaisiin asioihin, vaikka insinööri olenkin. Ehkä olen jo tullut vanhaksi ja haluan vain laitteita, jotka toimivat siedettävästi minun käyttööni. En koe tarvetta ostaa uusia laitteita heti kun ne on julkaistu, vaan ainoastaan jos niitä tarvin. Olen ilmeisen hullu tietotekniikan "sekakäyttäjä", koska käytän Linuxia ja Applea tietokoneillani ja puhelimena on Nokia E71, jonka rinnalle olen hankkimassa iPod Touchia. Eivät nämäkään laitteet mikään ole täydellisiä, mutta tämä on minun henkilökohtainen helvettini jonka olen itse valinnut ja jossa olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen.
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Joukkovoima, laiskuus ja MP3-metatiedot
Tulipa tähänkin talouteen vihdoin ensimmäinen iPod. Muita mp3-soittimia on toki ollut ja on yhäkin. Hassuinta on se, että soitin ei tullut minulle tekniikkafriikille, vaan paremmalle puoliskolle.
Vaikka kuinka tietäisi kuinka ilkeä firma Apple on ja kuinka järkyttävällä katteella noita iPodeja myydään muihin vastaaviin soittimiin verrattuna, niin pakko tuota laitetta on ihailla, kun sitä oikeasti pääse hypistelemään. Siinä vain on tyyliä ja se toimii hienosti. Ehkä tuollainen tulee itsellekin hankittua.
Mutta ei tämän ollut tarkoitus olla kirjoitus iPodeista...
Tuon iPodin käyttäjän cd-kokoelma oli jo aikanaan siirretty vanhalle Windows-läppärille sen Media Playerin hanskaan vanhaa mp3-soitinta varten. Siirto oli tehty tuolla ohjelmalla ja nytpä sitten ajattelin siirtää tiedostot iTunesin käsiteltäväksi, koska iPodille se vain on se helpoin vaihtoehto.
Sinällään siirto iTunesiin sujui kätevästi, mutta Media Playerin levyihin kaivaman metatiedot olivat erittäin mielenkiintoisia ja näyttivät tosi oudoilta iTunesissa. Levynkansienkaan haku ei noilla tiedoilla onnistunut kovinkaan hyvin.
Musiikin metatietojen haussahan hyödynnetään netin mahdollisuuksia ja joukkovoimaa. Eli, kun yksi syöttää levyn tiedot nettiin, niin muut voivat hyödyntää samoja tietoja. Loistava idea ja omien levyjen kanssa iTunesiin syötettäessä hyvin toiminutkin. Mutta ilmeisesti Windows Media Playerin käyttäjät ovat lukutaidottomia, laiskoja tai kenties molempia. Niin sekavia ja hervottomia kirjoitusvirheitä sisältäviä olivat tuon helvetinkoneen levyille kaivamat metatiedot. Ilmeisesti ainakin kotimaisten levyjen tiedot syöttäneet ihmiset ovat niitä jotka asuvat lappeen rannassa ja loput sitten ovat laiskoja, eivätkä viitsi korjata virheitä.
Sossumediahörhöthän nimenomaan korostavat netin yhteisöjen tehokkuutta tällaisissa asioissa. Monessa jutussa homma kyllä toimiikin, mutta ei ilmeisesti Windows Media Playerin kanssa.
Muutama tunti puuhastelua iTunesin kanssa ja sitten oli metatiedot jotenkuten siedettävässä muodossa ja levyissä kansikuvat (lähinnä iPodin päräyttävän hienon CoverFlow-näkymän takia). Jatkossa onneksi hommat hoidetaan yksinomaan tuolla iTunesilla. Voipa tuo Windows-konekin joutua eläkkeelle ja tilalle tulla MacBook. Sitten olisi tämä talous jo mukavan Windows-vapaa. Viimeinen Windows (pyörii virtuaalikoneessa Linuxissa) lähtisi, jos Nokia julkaisisi puhelimilleen Linuxissa tai Macissa toimivan firmware-päivityssoftan.
Vaikka kuinka tietäisi kuinka ilkeä firma Apple on ja kuinka järkyttävällä katteella noita iPodeja myydään muihin vastaaviin soittimiin verrattuna, niin pakko tuota laitetta on ihailla, kun sitä oikeasti pääse hypistelemään. Siinä vain on tyyliä ja se toimii hienosti. Ehkä tuollainen tulee itsellekin hankittua.
Mutta ei tämän ollut tarkoitus olla kirjoitus iPodeista...
Tuon iPodin käyttäjän cd-kokoelma oli jo aikanaan siirretty vanhalle Windows-läppärille sen Media Playerin hanskaan vanhaa mp3-soitinta varten. Siirto oli tehty tuolla ohjelmalla ja nytpä sitten ajattelin siirtää tiedostot iTunesin käsiteltäväksi, koska iPodille se vain on se helpoin vaihtoehto.
Sinällään siirto iTunesiin sujui kätevästi, mutta Media Playerin levyihin kaivaman metatiedot olivat erittäin mielenkiintoisia ja näyttivät tosi oudoilta iTunesissa. Levynkansienkaan haku ei noilla tiedoilla onnistunut kovinkaan hyvin.
Musiikin metatietojen haussahan hyödynnetään netin mahdollisuuksia ja joukkovoimaa. Eli, kun yksi syöttää levyn tiedot nettiin, niin muut voivat hyödyntää samoja tietoja. Loistava idea ja omien levyjen kanssa iTunesiin syötettäessä hyvin toiminutkin. Mutta ilmeisesti Windows Media Playerin käyttäjät ovat lukutaidottomia, laiskoja tai kenties molempia. Niin sekavia ja hervottomia kirjoitusvirheitä sisältäviä olivat tuon helvetinkoneen levyille kaivamat metatiedot. Ilmeisesti ainakin kotimaisten levyjen tiedot syöttäneet ihmiset ovat niitä jotka asuvat lappeen rannassa ja loput sitten ovat laiskoja, eivätkä viitsi korjata virheitä.
Sossumediahörhöthän nimenomaan korostavat netin yhteisöjen tehokkuutta tällaisissa asioissa. Monessa jutussa homma kyllä toimiikin, mutta ei ilmeisesti Windows Media Playerin kanssa.
Muutama tunti puuhastelua iTunesin kanssa ja sitten oli metatiedot jotenkuten siedettävässä muodossa ja levyissä kansikuvat (lähinnä iPodin päräyttävän hienon CoverFlow-näkymän takia). Jatkossa onneksi hommat hoidetaan yksinomaan tuolla iTunesilla. Voipa tuo Windows-konekin joutua eläkkeelle ja tilalle tulla MacBook. Sitten olisi tämä talous jo mukavan Windows-vapaa. Viimeinen Windows (pyörii virtuaalikoneessa Linuxissa) lähtisi, jos Nokia julkaisisi puhelimilleen Linuxissa tai Macissa toimivan firmware-päivityssoftan.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Elonmerkkejä
Melkein kaksi vuotta on näemmä viimeisimmästä merkinnästä kulunut, vaikka aktiivisemmin lupailin kirjoitella.
Mutta ei tämä blogi kokonaan ole kuollut, kirjoittaja vain on ollut pitkään väsynyt.
Viimeisimmässä merkinnässä kertoilin kuinka olin hankkinut Nokia E90 puhelimen ja siihen kiinteän datayhteyden. Pakko on sanoa, että ei ihan tuo E90 täyttänyt odotuksia. Toki datayhteyksiä tuli käytettyä (mm. etätöiden tekemiseen) ja en ymmärräkään kuka enää hankkii ns. älypuhelimia, mutta ei ota niihin kiinteästi hinnoiteltua datayhtettä.
Välillä jo tuntui siltä, että tuo E90 jää viimeiseksi Nokian puhelimeksi minulla. Vaihtoehtoja vain ei tuntunut liikaa olevan. Applen iPhonekin tuossa välissä tuli täälläkin saatavilla, mutta pakkokytky Soneraan ei iskenyt. Lisäksi kun käyttelen nykyään lähinnä yksinomaan Linuxia, niin eipä tuosta olisi minulle hirveästi hyötyä ollut.
No lopulta kuitenkin päätin antaa Nokialle vielä mahdollisuuden ja hankin E71 mallin. Olin lukenut tästä melkoisen ylistäviä kommentteja, joten odotukset olivat korkealla. Ja pakko nyt muutaman viikon käytön jälkeen yhtyä ylistykseen. Tämä todellakin on paras Nokian puhelin mitä olen käyttänyt. Korvaa E90:n minun käytössäni täydellisesti.
Mutta ehkä tuosta puhelimesta lisää myöhemmin, kun alkuinnostus kenties hiukan laantuu ja Symbian alkaa kenties taas nostamaan huonoja puoliaan esiin.
Muutenkin on tarkoitus taas tänne kirjoitella kun kirjoitettavaa löytyy. Tätäkin kirjoittelen Acer Aspire One miniläppärillä, josta voisi olla paljonkin kerrottavaa, kenties joillekin jopa hyödyllistä.
Mutta ei tämä blogi kokonaan ole kuollut, kirjoittaja vain on ollut pitkään väsynyt.
Viimeisimmässä merkinnässä kertoilin kuinka olin hankkinut Nokia E90 puhelimen ja siihen kiinteän datayhteyden. Pakko on sanoa, että ei ihan tuo E90 täyttänyt odotuksia. Toki datayhteyksiä tuli käytettyä (mm. etätöiden tekemiseen) ja en ymmärräkään kuka enää hankkii ns. älypuhelimia, mutta ei ota niihin kiinteästi hinnoiteltua datayhtettä.
Välillä jo tuntui siltä, että tuo E90 jää viimeiseksi Nokian puhelimeksi minulla. Vaihtoehtoja vain ei tuntunut liikaa olevan. Applen iPhonekin tuossa välissä tuli täälläkin saatavilla, mutta pakkokytky Soneraan ei iskenyt. Lisäksi kun käyttelen nykyään lähinnä yksinomaan Linuxia, niin eipä tuosta olisi minulle hirveästi hyötyä ollut.
No lopulta kuitenkin päätin antaa Nokialle vielä mahdollisuuden ja hankin E71 mallin. Olin lukenut tästä melkoisen ylistäviä kommentteja, joten odotukset olivat korkealla. Ja pakko nyt muutaman viikon käytön jälkeen yhtyä ylistykseen. Tämä todellakin on paras Nokian puhelin mitä olen käyttänyt. Korvaa E90:n minun käytössäni täydellisesti.
Mutta ehkä tuosta puhelimesta lisää myöhemmin, kun alkuinnostus kenties hiukan laantuu ja Symbian alkaa kenties taas nostamaan huonoja puoliaan esiin.
Muutenkin on tarkoitus taas tänne kirjoitella kun kirjoitettavaa löytyy. Tätäkin kirjoittelen Acer Aspire One miniläppärillä, josta voisi olla paljonkin kerrottavaa, kenties joillekin jopa hyödyllistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)