Hifiharrastelua

Tulipa sitten pitkästä aikaa harrastelua tuota hifiä ihan konkreettisesti. Hankin nimittäin hiukan hetken mielijohteesta (tai oikeastaan olin tällaista jo harkinnut ennenkin, mutta hinta osui nyt kohdalleen) erillisen laitetelineen. Sellaisen metallirunkoisen, jossa on lasiset hyllyt laitteille. No tuostahan sitten kehkeytyikin kahden illan täydellinen remontti olohuoneen viihdelaitteistolle.

Homma lähti käyntiin siitä, että purin kaikki laitteet ja irroittelin johdot. Olivathan nuo jo pari vuotta paikoillaan olleetkin ja se kyllä näkyi. Oli nimittäin hiukan kertynyt pölyä laitteiden väliin ja johtosekasotkuihin. Joten kyllä tuli imurille ja rätille töitä, kun nyt tuli kerrankin mahdollisuus imuroida tv-tason takaa ja pyyhkiä kaikki tason pinnat. Imuroin ja putsasin kaikki laitteetkin, joten tuli tehtyä oikein kunnon suursiivous. No, ehkä oli sen aikakin.

Kun uusi laiteteline oli kasassa (perinteiseen tapaanhan tällaiset tulevat palapeleinä) ja vanhoja huonekaluja hiukan siirreltynä, niin sitten alkoi laitteiden uudelleenkasaus. Suhteellisen isoa kuvaputkitelkkaria siirrellessä meinasi selkä hajota, joten kyllä alkoi mieli tehdä kummasti taulu-tv:tä tai valkokangasta ja videotykkiä. Laitteiden löydettyä omat paikkansa alkoi johdotusten suunnittelu. Tavoitteena oli saada johdot nätimmin nippuihin, jolloin toivottavasti ne keräisivät vähemmän pölyä ja olisivat muutenkin näkyviltä osin kauniimpia katsella. Tässä vaiheessa kävikin sitten ilmi, että nykyiset kaapelit eivät uuteen laiteasetteluun riittänetkään. No, ei muuta kuin mittailemaan ja kauppalistaa tekemään ja seuraavana päivänä suunta kohti sopivaa johtokauppaa. Onneksi Jyväskylään avattiin äskettäin Biltema. Sieltä nimittäin saa oikein hyvällä hinta/laatu-suhteella olevia lähes kaikenlaisia kaapeleita.

Projektin toinen ilta menikin sitten asennusten viimeistelyssä. Kaikki kaapelit löytyivät ja setti oli siten valmis. Pienen testauksen jälkeen, että kaikki varmasti toimii niin kun pitääkin, niputin kaikki kaapelit Biltemasta mukaan tarttuneilla erittäin kätevillä tarranauhasta valmistetuilla "kaapelipannoilla". Lopputulos oli erittäin tyydyttävä ja kaapelit nätissä järjestyksessä. Koko "paketista" tuli erittäin tyylikäs, joten homma kannatti kyllä. Koska kaiuttimien sijoittelu hiukan muuttui, niin pientä hienosäätöä pitää vielä kuuntelun perusteella varmasti tehdä. Mutta kyllä kelpaa taas musiikkia kuunnella ja elokuvia katsella, vaikka tämä olikin lähinnä "kosmeettinen" muutos. Sopivasti tänään postistakin tupsahti uusin Hifilehti iltalukemiseksi.

Semmarit @ Paviljonki

Yleisesti sanasta mieskuoro tulee mieleen lähinnä eläkeläisistä koostuva porukka, joka laulaa kotiseutulauluja ja menetettyä karjalaa takaisin kaipailevia itkuvirsiä pelkästään omista sukulaisista koostuvalle yleisölle. Tällaisesta ei ole merkkiäkään Semmareiden, eli virallisesti Seminaarinmäen Mieslaulajien esiintymisissä. Tämä porukka nimittäin esittää puhtaasti omaa tuotantoaan, jonka juuret ovat vahvasti pop- ja rock-musiikissa.

Tulipa sitten eilen käytyä katsastamassa kyseisen kokoonpanon viimeisin kiertuesetti Jyväskylän Paviljongissa. Materiaali oli lähinnä uutta ja toistaiseksi levyttämätöntä. Mukaan toki "sotkettiin" vanhempaakin tuotantoa, mutta mistään "hittiparaatista" ei tässä tapauksessa ollut kyse. Vanhassa materiaalissa noita hittejä kyllä riittäisi vaikka omaksi konsertikseen, mutta ehkä nämä jätettiin tarkoituksella kesän festarikeikoille.

Uudesta materiaalista en oikein vielä osaa kummemmin sanoa, mutta ainakin tuossa konsertissa kaikki kyllä tuntui toimivan. Katsotaan sitten miten nuo toimivat kenties joskus tulevalla levyllä. Ainakin edellinen levy "Wunderbaum" oli aivan loistava kaikin puolin. Loistavan musiikin lisäksi levy on vieläpä erittäin hifi, eli kuulostaa aivan sairaan hyvältä ja on ainakin itselläni yhtenä referenssilevynä hifi-toistolle.

Semmarit eivät ole saaneet suosiotaan yksin musiikkinsa takia, vaan ennemminkin kyse on "semmarikonseptista". Tämän muodostaa musiikin ympärille rakennettu huolellinen audiovisuaalinen kokonaisuus. Ja tällä sektorilla tunnutaan aina vain menevän suurempaan suuntaan. Ääni-, valo- ja videotekniikkaa oli mukana enemmän kuin useimmilla isoillakaan suomalaisilla rockbändeillä. Ja tuota tekniikkaa käytettiin erittäin luovasti ja musiikkia tukien.

Tulipa mieleen sellainen hassu idea, että mitäpäs jos laitettaisiin Semmarit ensi vuonna euroviisuihin. Paljon on nimittäin mahdollista, että ensi vuonna lähes kaikki lähettävät sinne "rankempia" edustajia ja Lordi-klooneja. Meidän olisi silloin syytä olla askelta edellä ja yhäkin omaperäisiä. Mikäpäs tämän tekisi paremmin, kuin mieskuoro joka on kuitenkin erittäin rock! Tämä pitäisi tehdä nyt myös senkin takia, että euroviisut ovat oman maamme rajojen sisällä. Ei nimittäin ihan halvaksi tulisi tämän ryhmän toimittaminen kaikkine "tekniikan miehineen" mihinkään kauemmas.

Hard Rock Hallelujah

Jos nyt ei ihan vielä helvetti jäätynyt, niin ainakin siellä ilmeisesti sataa jo lunta. Kun vihdoin tästä tuulipukukansan pyhästä maasta löytyi uskallusta lähettää euroviisuihin edustajaksi jotain hiukan "perinteisestä euroviisukaavasta" poikkeavaa, niin heti syntyi tulosta ja ennätykset paukkuivat oikein kunnolla. Onnittelut Lordille!

Hauska on nyt nähdä iltapäivälehtien otsikot ja mahdolliset yleisönosastokirjoitukset. Kun edustajamme aikanaan valittiin, niin iltalehdet olivat ainoastaan kaivamassa kaikkea mahdollista roskaa bändin taustoista ja mummojen ja uskovaisten kuorot täyttivät yleisönosastot paheksuvilla kirjoituksilla. Saapa nähdä mikä on ääni kellossa tulevalla viikolla. Sanonpa vaan, että eipä olisi voittoa tullut, jos tuonne olisi lähetetty joku Tomi Metsäketo laulamaan jotain tasaisen latteaa luritusta.

En ole muutamaan vuoteen euroviisuja seurannut, mutta nyt kun katselin, niin kylläpä tunnelmat olivat yhäkin sellaiset, että biisit ovat kyllä tuossa kisassa hirveän huonoja ja mitäänsanomattomia. Melkein jokaisen biisin kohdalla tuli sellainen tunne, että ne oli kloonattu jostain hittibiisistä. Esim. Ruotsin edustusbiisissä oli aivan selviä lainauksia ABBA:n tuotannosta. No, rehellisyyden nimissä toki on sanottava, että Lordinkin tuotos on melko kliseinen hevirokkikappale, mutta silti se erottui joukosta muutenkin kuin pyrotekniikan ansiosta. Varsinkin monet naislaulajat tuntuivat yrittävän haalia lisäpisteitä mahdollisimman niukalla vaatetuksella, eli kovasti näissä kisoissa alkavat myös ulkomusiikilliset asiat vaikuttamaan. No, tämä ilmiö nyt vain on osa modernia musiikkibisnestä ja eipä kauniissa naisissä vähissä vaatteissa tietenkään mitään vikaa ole.

Melkoista viihdettä ohjelmasta teki myös kappaleiden tekstitys. Viimeistään tuo paljastaa biisien siirappisuuden/mitäänsanomattomuuden karulla tavalla. Kai tässä on kyse historian jäänteestä. Nimittäin onpa ollut aikanaan tapana TV:ssä tekstittää konsertteja. Minullakin on yhdellä vanhalla VHS-nauhalla Queenin konsertti Budapestista, jossa on biisit tekstitetty. YleX:n iltapäivän pojat perjantaina veistelivätkin, että tätä tapaa voisi jatkaa yhäkin. Olisi meinaan melkoisen hilpeää luettavaa vaikkapa Iron Maidenin tai Metallican keikat. :-)

Web 1.0 on rikki!

IT-maailmassa kaikkien huulilla tuntuu nyt olevan termi Web 2.0. Tuon termin alle menee sellaisia asioita kuten Wikipedia, AJAX yms. Jotkut maalailevat jo piruja seinille ja odottavat Web 2.0:sta uutta nettikuplaa. Itse en tähän usko, sillä on tuossa Web 2.0:ssa paljon hyvääkin ja varsinkin todellista (moni edellisen kuplan asiahan ei koskaan realisoitunut, vaan jäi vain hienojen PowerPoint-kalvojen syövereihin). Mutta eipä tässä ole tarkoitus nyt keskittyä tähän Web 2.0 ilmiöön (ehkä tästäkin vielä joskus tulee kirjoiteltua enemmän), vaan siihen vanhempaan nettiin, jota nyt kai sitten pitäisi kutsua nimellä Web 1.0.

Web 1.0 näyttää kärsivän samasta ilmiöstä kuin koko IT-ala muutenkin. Eli tuotteet tuodaan markkinoille keskeneräisinä (tämä on muuten Web 2.0:ssa toivottu ominaisuus) ja niitä ei koskaan keritä saamaan toimiviksi. Tilalle tarjotaan uutta versiota, joka ei edes korjaa kaikkia edeltäjänkään vikoja, mutta tuo mahdollisesti paljon uusia. Tässäpä muutamia vanhan webin asioita, joita ei kuitenkaan tunnuta vieläkään osattavan tehdä oikein.

Erään hyvin tunnetun ja suuren ohjelmistovalmistajan selaintekele on pahasti rikki ja aihauttaa hirveästi turhaa työtä ohjelmistokehityksessä. Itsekin kun leipäni tältä alalta tienaan, niin hiuksia on tullut tämän kanssa revittyä useampaan kertaan. Viime viikollakin tein yhtä systeemiä ja kaikki näytti toimivan hienosti ja juuri niin kuin oli suunniteltukin. Mutta teinpäs sitten sellaisen perusvirheen, että oletin tuon hankalan selaimen osaavan tässä hommassa tarvittavat jutut riittävästi. Kun sitten lopulta testasin tuolla webbikehityksen painajaisella, niin hommahan ei tietenkään toiminut ja näyttää siltä vahvasti siltä, että toimimaan sitä ei ole mahdollista saadakaan. Kyse ei ole mistään ihmeellisestä asiasta ja lienee sanomattakin selvää, että kaikki muut selaimet tuon tekivät mukisematta ja oikein ilman mitään ylimääräistä säätöä.

Toinen asia mikä on vieläkin laajalti rikki, ovat monien firmojen www-sivut. Sivulla käytetään aivan surutta sellaisia tekniikoita, että oikein ehdon tahdoin tunnutaan haluttavan rikkoa kaikki yhteensopivuudet ja käytettävyydet. Tuntuu että firmoille myytävät järjestelmät myydään aivan jollain muilla kuin teknisillä kriteereillä.

Kaikkein mielenkiintoisimman ryhmän muodostavat firmat, jotka yrittävät kaupata jotain verkon välityksellä. Luulisi helposti, että näillä olisi tavoitteena myydä mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle. Mutta eihän asia noin tunnu olevan. Nimittäin moni yrittää teknisillä ratkaisuilla tehdä ostamisen mahdollisimman hankalaksi tai ainakin epävarmaksi. Osa sivuista toimii miten sattuu, tai milloin sattuu. Ja joissakin ilmoitetaan muille kuin erään oikeasti rikkinäisen, mutta laajasti käytetyn selaimen omaaville tylysti "Sivustomme ei valitettavasti toimi selaimellasi". Näin siinäkin tapauksessa, että sivusto oikeasti toimisi muillakin selaimilla. Ilmeisesti noilla firmoilla on jo nyt liikaa asiakkaita.

Huvittavaa sinänsä, että esimerkiksi suurella suomalaisella lentoyhtiöllä tuntui lentoalan aallonpohjassakin olevan varaa olla myymättä netin kautta lentolippuja Linux- ja Mac-käyttäjille sekä niille Windows-käyttäjille, jotka eivät käyttäneet juuri tiettyä selainta. Itse asiassa tilanne ei ole tainnut vieläkään muuttua, sillä kun katselee tuon firman sivujen linkkiosoitteita yhäkin, niin eipä niistä ensimmäisenä ongelmattomuus tule mieleen. Myös jo pitkään perinteistä postimyyntiä harrastaneet tahot eivät vieläkään tunnu saavan hommiaan toimimaan netissä. Mikä ihme tässä voi olla niin vaikeaa.

Melkoisia suorituksia ovat myös sinällään jo toimivien verkkokauppojen uudistukset, joiden tuloksena rikotaan paljon ja vähennetään myyntiä tai ainakin potentiaalista asiakaskuntaa. Haluaisinpa tietää millä ihmeellä kovapalkkaiset konsultit saavat nämä ideat myytyä noille yrityksille. Vai ovatko sittenkin vain noissa firmoissa näistä asioista päättävät ihmiset vain totaalisen tietämättömiä ja täysin noiden konsulttien vietävissä?

Paljon olisi siis vielä korjattavaa vanhassakin webissä ja vielä suhteellisen helposti. Mutta pahoin pelkään että ketään ei enää kiinnosta näiden korjaaminen. Konsultit kun jo tuputtavat ovista ja ikkunoista tuota Web 2.0:aa sisään.

Jos on yhtään tietämystä ohjelmoinnista, niin hyviä nauruja irtoaa "The Daily WTF"-sivustolta. Siellä olevia juttuja lukiessa tosin ei aina tiedä pitäisikö itkeä, nauraa vai pelätä.

Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan

Eilen tuli mielenkiintoinen dokumentti televisiosta. Aiheena oli seksuaalivalistus (tai lähinnä sen puute) Texasin kouluissa. Tuohan tuntuu olevan Amerikassa laajempikin ongelma (ei siis vain Texasissa) ja aiheesta on tullut ohjelmia ennenkin.

Nyt tuolla suuren meren takana, rohkeiden ja vapaiden ihmisten maassa, vallankahvaan päässyt uskonnollinen oikeisto on onnistunut ujuttamaan koulujen seksivalistuspolitiikan ainoaksi hyväksyttäväksi aiheeksi "pidättäytymisen". Opettajilla ei ole lupaa puhua mistään muusta, ei edes oppilaan kysyessä, tai heidät voidaan irtisanoa virastaan. Kondomin mainitseminen voi johtaa oppilaan erottamiseen määräajaksi koulusta. Koulujen tueksi myös erilaiset uskonnolliset järjestöt järjestävät nuorille näyttäviä tilaisuuksia (show on kuin paraskin rock-konsertti), jossa nuoret yritetään saada lupaamaan seksistä pidättäytymisestä ennen avioliittoa. Ja tietenkin homma menee niin, että näille uskonnollisille organisaatioille saadaan valtion tukea, mutta perhesuunnittelua tai ehkäisyvalistusta antaville järjestöille ei heru penniäkään verovaroja.

No, eipä taida homma oikein kuitenkaan toimia, sillä ns. "sivistysvaltioista" tehdyt tilastot teiniraskauksista, sukupuolitaudeista ja varsinkin HIV:stä eivät ole Amerikan kohdalla kovin kaunista katseltavaa. Sinälläänhän tuo "pidättyväisyys" on ihan hyvä ja varmasti toimiva konsepti, mutta se ei kyllä saisi olla ainoa nuorille kerrottava asia. Tämä siis tietenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Mielenkiintoista tuossa dokumentissa olivat laajemman valistuksen vastustajien kommentit ja taktiikat. Yleinen linja tuntui olevan, että kaikissa asioissa on vain kaksi täysin vastakkaista puolta. Tämä asennehan on toki tuttu kyseisen maan korkeammastakin politiikasta. Onhan presidenttikin välittänyt viestiä muille maille koskien "terrorismin vastaista sotaa", että "olette joko meidän puolellamme, tai olette meitä vastaan". Kaikki muistivat korostaa, että "amerikassa voitte vapaasti valita puolenne", mutta toisaalta sitten taas peloteltiin väärän puolen valitsemisen seurauksilta. Varmaan todella toimii hyvänä opetuksena poliittisesta toiminnasta kiinnostuneelle lukiolaiselle, kun hänelle kerrotaan suoraan, että "Voithan toki olla eri mieltä ja alkaa ajamaan asiaa. Mutta muista, että minä ja pari kaveria täällä kuitenkin kaikesta päätetään.". No, eipähän tyttörukka suotta haaskaa energiaa ihmisten mielipiteiden muokkaamisen yrityksiin tai sellaisiin illuusioihin kuin "demokratiaan". Elämä on niin paljon helpompaa, kun äänestää vain republikaaneja, niin kuin isäkin tekee.

Ilmeisesti vallan kahvassa olevat ihmiset ovat huomanneet, että pelokkaat ihmiset ovat helpompia hallita. Niin monessa asiassa tuolla Amerikassa tuntuu pelottelu olevan ainoa tapa kertoa asioista. Michael Moorehan tätä asiaa käsitteli aseiden kannalta dokumentissaan "Bowling for Columbine" ja tässä dokumentissa pelottelu tuntui olevan näiden uskonnollisten valistajien pääasiallinen taktiikka. Kovana faktana heitettiin, että vain "pidättäytyminen" suojaa 100% sukupuolitaudeilta ja raskaudelta. Onhan tuo toki totta, mutta kun tuo ei riittänyt, vaan seuraavaksi piti kertoa, että tärkeimmät sukupuolitautien leviämistavat ovat verikontakti ja ihokontakti. Ja sitten tuli todellinen pommi. Pastori kertoi, että taudit voivat tarttua kättelemällä sairastunutta henkilöä! Siis mitä vit...! Onkohan meiltä täällä "vanhassa maailmassa" pimitetty jotain, koska en ole tuollaista väitettä koskaan kuullut sukupuolitautien yhteydessä? Pitäisiköhän minun alkaa huolestumaan, koska olen käynyt yhdessä maailman pahimmista HIV-valtioista (Etelä-Afrikka) ja kätellyt siellä useita ihmisiä? Ja voisiko tuon tulkita myös niin, että tuo pastori kehoittaa Amerikassakin nuoria kättelemään vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat tuon "pidättyväisyyslupauksen" tehneet?

Joku koulupiirin valvoja (Simpsoneiden Superintendent Chalmersin vastine) kertoili, että jos koulut kertoisivatkin kondomeista, niin silloinkaan ei kerrottaisi kuinka ne toimivat 86 prosenttisesti, vaan mieluummin niin, että ne pettävät 14 prosenttisesti (mielestäni meillä opetetaan hiukan toisenlaisia lukemia). Pelon luomista tässäkin siis. Ja kun kerran kondomit eivät ole 100% luotettavia, niin parempi olla kertomatta niistä kokonaan. Kumma että tätä 100% sääntöä ei noudateta muilla aloilla? Olisi voitu yksikin hyvin kallis sotaretki Irakiin jättää väliin, kun ei voitu olla 100% varmoja, että sieltä mitään joukkotuhoaseita löytyy. Tuohonkin retkeen haaskatuilla varoilla olisi voitu sitten vaikka koittaa parantaa maan lukutaitoprosentteja (nämäkin teollisuusvaltioden joukossa ei niin kovin mairittelevia).

Olen kyllä tiennyt, että amerikkalaisilla on kummallinen suhtautuminen alastomuuteen. Mutta kun 16-18 vuotias tyttö on totaalisen hämmentynyt, kun vieraillessaan paikallisessa aids-tukikeskuksessa, nähdessään kondomin laittamisen tekopeniksen päälle, toteaa "En ole koskaan nähnyt penistä. En ole nähnyt edes isääni koskaan alastomana.", vetää se kyllä suomalaisen saunakulttuurin kasvatin hiukan hiljaiseksi. Eiköhän meillä kuitenkin suurin osa kaiken ikäisistä ole nähnyt isän, äidin, siskon tai veljen (ja monesti jopa kaveritkin) alasti ja siten tietää mitä sieltä vastakkaisen sukupuolen vaatteiden alta löytyy. Moni suomalainen perhealbumi olisi varmaan amerikkalaisten mielestä suorastaan törkeää lapsipornoa. Pitäisiköhän itsekin alkaa tuhoamaan omista albumeista ne muutamat vanhempien minusta pienenä ottamat kuvat joissa satun olemaan alasti. Varsinkin kun tässä nyt tunnustan tuollaisia kuvia minulla olevan, niin kohta varmaan joku kukkahattutäti tekee minusta tutkintapyynnön ja poliisi tulee tekemään kotietsinnän. Siinä sitten "häkki heilahtaa" lapsipornon hallussapidosta. Väliäkö sillä, että kuvissa olen minä itse. Tuulet tuntuvat olevan kovasti meilläkin sen suuntaiset, että järjen käyttö lakkaa heti, kun joku lausuu maagisen sanan "lapsiporno". Tämähän on nähty esim. nettifiltteröinnistä keskusteltaessa.

Amerikassahan valtio ja kirkko on tiukasti erotettu toisistaan (idea, jonka soisi kotimaahammekin kopioitavan ja pikaisesti). Niinpä valtion kouluissa ei uskontoja opeteta ja kaikki ovat tyytyväisiä. Totuus on kuitenkin hiukan toinen, onhan esim. presidentti varsin avoimesti ilmoittanut olevansa "Jumalan sotilas ristiretkellä vääräuskoisia vastaan". Huvittavaa oli tässäkin dokumentissa, kun koulun johtokunta muodostui ainoastaan paikallisista "tosiuskovista oikeamielisistä", eli siis konservatiivisista republikaaneista. Aloittivatpa jopa kokouksenkin ensin rukoilemalla.

Dokumentin todellinen helmi oli kuitenkin "pidättyväisyyspastorin" kommentti, jossa hän suoraan totesi "Kristinusko on maailman suvaitsemattomin uskonto". Tämä kommentti pitäisi pitää mielessä kotimaassammekin, koska kirkko joutuu jatkuvasti ristiriitoihin yhteiskunnallisten asioiden kanssa ja erilaiset kirkon sisäiset "ääriliikkeet" ("hihhulit") saavat lisää kannattajia. Tästä ei voi seurata muuta kuin meidänkin kristillisen kirkkomme radikalisoituminen ja kirkon asenteiden koventuminen. Mikä "lähimmäisenrakkaus" tai "henkilökohtainen usko"? Joko uskot niin kuin me kerromme sinulle, tai olet meitä vastaan ja joudut helvettiin. Helppoa ja selkeää, eikö totta?

Kaikesta tästä huolimatta aion kyllä joskus vielä vierailla Yhdysvalloissa. Varmasti hieno maa ja paljon hyvääkin löytyy. Mutta luulen että olen onnellisempi, kun ei tarvi olla sen kansalainen tai asua siellä.

Sarvivuori pala palalta

No nyt on tullut tuota Timo Rautiaisen soololevyä reilun viikon verran kuunneltua. Jonkinlainen mielipide alkaa olla tuosta jo muodostuneena ja voi alkaa täällä leikkimään musiikkikriitikkoa, vaikka takana ei olekaan epäonnistuneita musiikinopintoja.

Ensin hiukan ennakko-odotuksista levyn suhteen. Mielenkiintoa tätä levyä kohtaan toki oli olemassa, johtuen lähinnä Trio Niskalaukauksen materiaalin kolahtamisesta minuun henkilökohtaisesti. Kun ensimmäiset tiedot levyllä soittavasta kokoonpanosta alkoivat tulla julkisuuteen, mielenkiinto vain lisääntyi, koska kyseessä on melko erikoinen kokoonpano. Levyllähän soittavat Rautiaisen lisäksi Nightwishin "sielu" Tuomas Holopainen, Niskalaukauksesta tuttu Nils Ursin, ex Children of Bodom kitaristi Alexander Kuoppala, ainakin kielisoittimien suhteen multi-instrumentalisti Peter Engberg ja ehkä erikoisimpana paremmin näyttelijänä tunnettu Jussi Lampi. Ja tuottajan roolissa sekä "sanoituskonsulttina" toimii Jarkko Martikainen.

Mutta sitten itse levyyn...

Eteenpäin - Levyn aloittava nopea, hiukan kansanlaulupoljentoinen kappale. Jo Niskalaukauksen levyiltä löytyy räväköitä aloituksia ja tämä jatkaa samoilla linjoilla. Sanoitukseltaan biisi sopii hyvin tämän levyn aloittajaksi. Vanha jää taakse ja eteenpäin mennään.

Pesäpallomaila - Suhteellisen hidastempoinen ja melkoisen raskas (ei kuitenkaan perusjynkytystä) kappale. Sanoitukset ovat erittäin synkät väkivaltaa ja agressioita pohdiskelevat. Ehkä tässä biisissä on jotain sukulaisuutta kauas menneisyyteen Lyijykomppaniaan.

Punainen viiva - Levyn sinkkulohkaisu ja melko ymmärrettävä sellainen. Tuttuja sävyjä Niskalaukauksen suuntaan, mutta kuitenkin sopivasti uutta. Biisin perustan muodostaa vahvasti kitarariffi ja sanoitus pohdiskelee ihmiselon ajan kulumista ja sen loppumista. Biisissä on kuitenkin jotenkin hiukan positiivisempi yleistunnelma, kun jos tätä ajattelisi Niskalaukauksen biisinä. Hittimateriaalia, mutta kestänee myös pidempää kuuntelua.

Sinulle - Hiukan kantrisävytteinen rakkaudentunnustus puolisolle. Rokkaa oikein mukavasti.

Uskonnonpastori - Levyn rankempaa osastoa, niin musiikillisesti kuin sanomaltaan. Tämä biisi ei ehkä kuitenkaan avaudu ihan helposti, vaan vaatii hiukan sulattelua.

Lumi - Lyhyt kitarainstrumentaali, joka tavallaan toimii introna seuraavaan biisiin.

Meille niin rakas - Ehkä levyn helmi, vaikka onkin juuri niin "perus-Rautiaista" kuin vain voi. Hidastempoinen, jollain tavalla koskettava melodia ja henkilökohtaiset sanat. Nämä ovat kai juuri ne komponentit, jotka niin moniin (myös minuun) iskivät myös Niskalaukauksen tuotannossa. Biisin lopussa hienoa, jopa progemaista kitarasooloilua.

Vesien hallitsijan testamentti - Jälleen hiukan kansanmusiikkivaikutteita. Hiukan ehkä tasapaksua tuotantoa levyllä. Ei oikein tee vaikutusta, ei hyvässä eikä pahassa.

Sarvivuori - Instrumentaalibiisi jälleen. Hienoa kielisoitintyöskentelyä kosketinsoitintaustan päällä. Tunnelmapala.

Hiljaisen talven lapsi - Tuomas Holopaisen sävellys ja sanoitus. Ja tuo kyllä kuuluu selvästi (ei missään nimessä huono asia). Hiukan sanoituksista paistaa se, että Holopainen on tottunut riimittelemään englanniksi. Vaikka sanoja on ilmeisesti hiukan viilannut myös Jarkko Martikainen (joka on tällä hetkellä elävien suomalaisten sanoittajien aatelia ja loistava kielenkäyttäjä muutenkin), niin silti sanat ovat joiltain osin hiukan kömpelöt. Sanojen merkitystä pohtiessa ei voi olla ajattelematta, että ne sisältävät viittauksia Nightwishin "yhden aikakauden loppuun". Kertosäkeessä vierailee myös Sonata Arctican Tony Kakko, ei todellakaan mikään huono laulaja. Hieno biisi ja kestää kyllä kuuntelua. Jättää myös odottelemaan mielenkiinnolla Nightwishin tulevaa materiaalia. Eipä nimittäin olisi ensimmäinen kerta, kun tuskasta ja kärsimyksestä syntyisi hienoa jälkeä musiikillisesti.

Kaikenkaikkiaan hieno levy. Ei aivan täydellinen ja ehkä hiukan lyhyt. Mutta kuitenkin levyn musiikista kuuluu, että levyä on tehty tosissaan ja aidosta tahdosta tehdä musiikkia. Siinäpä on motiivi, jota valitettavan harvoin nykyään pidetään kriteerinä musiikintekemiselle.

Uravalintoja

Minulla ei ole kauheasti tapana "jossitella". Menneitä ei kannata kauheasti murehtia ja tulevaisuudesta ei tiedä varmaksi. Mutta nyt pitää kuitenkin hiukan tätä lajia harrastaa.

Eilen kun olin koiran kanssa lenkillä, niin kiinnitin tuossa naapurissa olevalla rakennustyömaalla huomiota erääseen asiaan. Työmaan parkkipaikalla nimittäin oli melkoinen rivi kohtuullisen uusia mersuja ja farmarivolvoja. Kuitenkin kaikki työmaalla häärineet olivat ihan "haalarityöläisiä", eli muurareita, ja kirvesmiehiä. Pisti meinaan miettimään, että ehkä siinä todellakin on perää, kun väitetään rakennusalan ammattilaisista olevan pulaa ja alan palkkojen olevan vähintäänkin hyviä.

Tuo pisti oman uravalinnan, tai lähinnä kouluttautumisvalinnan tarkkaan mietintään. Mitäpä jos olisikin aikanaan mennyt peruskoulun jälkeen ammattikouluun tylsän ja yleissivistävän lukion sijaan? Siinä vaiheessa kun nyt tuli päähän valkolakki, joka toki silloin tuntui hienolta, mutta nyt tajuaa siitä kaiken vasta alkaneen (olen nykyään huono vieras ylioppilasjuhliin, koska haluasin tuon aina uudelle ylioppilaalle sanoa), olisikin ollut jo joku ammatti. Olisi voinut heti alkaa tienata rahaa opintotuella solukämpässä kituuttamisen sijaan. Integraalien ja derivaattojen sijaan olisi saanut jotain todellista aikaiseksi. Olisi hyvin pitkälle maksettu omistusasunto nykyisen aso-kämpän sijaan ja autokin olisi varmasti jotain muuta kuin tappavan tylsä "kansanauto" Toyota Corolla.

Jonkun pitäisi oikeasti tehdä jotain, jotta ammattikoulujen imagoa saataisiin nostettua ja hyvää opiskelija-ainesta sinnekin. Muuten tämä maa hukkuu kohta korkeakoulutettuihin työttömiin. Vaikka itsellä onkin jonkinlainen korkeakoulututkinto ja ainakin toistaiseksi vakituinen virka, niin ei tätä uravalintaa enää välttämättä ensisijaisena suosittelisi muille. Kun näyttää olevan helpompiakin tapoja saavuttaa sitä mitä tässä maailmassa eniten arvostetaan, eli rahaa ja omaisuutta.