Tuossa menneellä viikolla, kun katselin Applen WWDC-keynotea ja sitten lueskelin sen aikaansaamia keskusteluja erinäisillä foorumeilla, nousi mieleeni se, että varsinkin tietotekniikassa (pätee tosin muillakin alueilla) kukin valitsee henkilökohtaisen helvettinsä itse.
Mitä tällä oikein tarkoitan? No tietenkin sitä, että käytännössä kaikki tietotekniset vempaimet ja ohjelmat ovat enemmän tai vähemmän rikki ja niistä sitten pitää valita sellaiset, joiden kanssa verenpaine nousee vähiten ja joiden puutteiden kanssa voi elää. Mikään ei ole täydellistä ja kaiken ratkaisevia hopealuoteja ei ole olemassa.
Olen itse ottanut viime vuosina sellaisen linjan, että yritän olla mahdollisimman puolueeton ja neutraali, jos joku kyselee esim. millainen tietokone pitäisi ostaa. En suosittele Linuxia, Windowsia tai Applea, vaan pyrin kertomaan, että kaikissa on omat puutteensa. Kerron kyllä avoimesti miksi itse käytän Linuxia ja Applea ja mikä mielestäni Windowsissa tekee siitä minun käyttööni lähes mahdottoman vaihtoehdon. Kukin tehköön sitten itse ratkaisunsa. Ja jos meni henkilökohtainen valinta pieleen, niin minulle on turha siitä tulla avautumaan.
Osasyy tällaiseen malliin on siinä, että jostain kumman syystä tietotekniikan parissa puuhastelua ei ilmeisesti mielletä oikeaksi työksi. Tällä tarkoitan sitä, että jos ihmiset tietävät sinun olevan ns. "alalla", niin tottakai olet valmis vapaa-ajallasi katsomaan ja korjailemaan kaikkien puolituttujenkin tietokoneita, jotka jälkikasvu on saanut solmuun surffailemalla epämääräisillä nettisivuilla. Mielelläni kerron kyllä ihan ilmaiseksi miten tuon kaltaisia tilanteita voi välttää (esim. käyttöjärjestelmävalinnoilla), mutta minä en niitä ilman korvausta ala kyllä korjailemaan. Samoin jos Gigantista 400 eurolla ostettu halpiskannettava hajoaa parissa kuukaudessa, en minä ole oikea kohde avautumiselle, vaan Gigantin asiakaspalvelu. Voin kyllä kertoa (jälleen ilmaiseksi) miksi toiset läppärit maksavat yli tuhatkin euroa.
Jotkut ihmiset tuntuvat tekevän omien valintojensa puolustamisesta suorastaan taidetta. Jotenkin (mutta melko huterasti) pystyn tämän ymmärtämään politiikassa tai uskonnoissa, mutta sitä en jaksa ymmärtää, että jotkut ottavat jonkun puhelimen tai käyttöjärjestelmän puolustamisen niin henkilökohtaisesti, että käyttävät resurssejaan "vääräuskoisten" ohjaamiseen "oikeille poluille(tm)". Näppis tulessa puolustetaan omien valintojen ylivoimaisuutta nettifoorumeilla ja vastapuolelta ei pystytä löytämään (tai edes haluta löytää) mitään hyvää.
Ehkä näkyvin tällaisia tunnekuohuja aiheuttava keskustelu on pyörinyt Nokian puhelinten ja Applen iPhonen omistajien välillä. Kummassakin leirissä on hyvin fanaattisia ihmisiä. Nokia-leiri muodostuu lähinnä teknisiä ominaisuuksia painottavasta porukasta, jolle yksikin megahertsi enemmän tehoa prosessorissa on maailman suurin juttu. Apple-leiri taas keskittyy juhlimaan sillä, että he saavat tehtyä puhelimellaan heitä kiinnostavia asioita, teknisistä spekseistä välittämättä.
Itse en enää nykyään jaksa suhtautua fanaattisesti tällaisiin asioihin, vaikka insinööri olenkin. Ehkä olen jo tullut vanhaksi ja haluan vain laitteita, jotka toimivat siedettävästi minun käyttööni. En koe tarvetta ostaa uusia laitteita heti kun ne on julkaistu, vaan ainoastaan jos niitä tarvin. Olen ilmeisen hullu tietotekniikan "sekakäyttäjä", koska käytän Linuxia ja Applea tietokoneillani ja puhelimena on Nokia E71, jonka rinnalle olen hankkimassa iPod Touchia. Eivät nämäkään laitteet mikään ole täydellisiä, mutta tämä on minun henkilökohtainen helvettini jonka olen itse valinnut ja jossa olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen.